Kitobni o'qish: «Maria Stuart Skotlannissa», sahifa 8

KUUDES KOHTAUS

KUNINGATAR (yksin). Lintu kotkanpesästä! Hänen luonansa surma; ilman häntä myöskin.

Nyt olen kai tehnyt tehtäväni Skotlannissa; koska minulla ei ole ainoatakaan ystävää enää.

(Bothwell'in ääni huutaa alhaalta: Tule alas Maria, tule alas).

Tämä oli laulu altaanilta! Noin hän tervehti minua ratsunsa selästä!

Minä kuulen niiden tulevan … niiden, jotka kruunuani pyytävät! Mutta minä en sitä anna … en kaiken maailman piinan edestä!.. Ottakoot sen, jos tahtovat, – heillä on silloin yksi synti lisäksi!

Skotlannin lippu, kyyneleni ovat sua kastelleet; eivätkä ikinä kuivu kankaastasi. – Sinä juokseva jalopeura, miksi heität minut luotasi niin tuimasti, miksi tallaat mua jalkojesi alla? Mihinkä riennät, sinä hirmuinen, kun et voi viedä keveätä taakkaasi täältä?

He lähestyvät … tahdon etsiä miehiäni, jotta minulla on turvaa väkivaltaa vastaan kun anta'un.

Oi, vapauteni ja nuori kuningaskuntani jääkää hyvästi! Aikaista on vielä erota, minussa on vielä ydintä, jossa voisitte kasvaa, – vielä eivät ole voineet kaikkea hävittää!

Mutta nyt olen sitä käyttävä vastustus-voimana. He eivät saa nähdä kyyneleitäni; heidän on todistaminen:

 
Voinut ei onnell' ohjetta antaa,
oi, mut onnettomuuttansa kantaa.
 

SEITSEMÄS KOHTAUS

PIENET HOVIPOJAT (tulevat säikähtyneinä sisään). Kuningatar, kuningatar, missä olet, he tulevat, he tulevat!

ENSIMÄINEN. Hän on poissa!

TOINEN. Oi, hän on lähtenyt ilman meitä!

ENSIMÄINEN. Oi, että hän taisi unohtaa hovipoikiansa!

TOINEN. Minä pelkään, minä tahdon mennä hänen luo! Siellä he tulevat!

ENSIMÄINEN. Kätkykäämme!

(He menevät hiipien pöydän eteen).

KAHDEKSAS KOHTAUS

LINDSAY seurueen kanssa, sitten MORTON. Väkeä kulkee ehtimiseen ulos ja sisään kaikista ovista, pyytäen saalista taikka vaan uteliaisuudesta.

LINDSAY. Ei täälläkään? Onko hän pois viety? (Havaitsee hovipojat).

Tuossa kaksi sulkaa hänen siivistänsä, hän iski siis alas täällä! —

HOVIPOJAT. Armoa, armoa!

TOINEN HOVIPOIKA (itkien). Päästäkää minut hänen luo!

LINDSAY. Missä on kuningatar?

ENSIMÄINEN HOVIPOIKA. Hän ei ole täällä; me emme tiedä missä hän on.

LINDSAY. Sanokaa paikalla.

MOLEMMAT. Ankara herra, emme tiedä!

LINDSAY (muutamille). Ulos etsimään joka paikassa!

(He menevät).

ENSIMÄINEN HOVIPOIKA. Oi, armollinen herra, olkaa hyvä kuningatarta kohtaan!

TOINEN. Niin, me rukoilemme hänen puolestansa, armollinen herra!

LINDSAY. Herra Jumala, onko tämä nyt hänen ainoa armeijansa!

MORTON (tulee). Bothwell on päässyt pakoon, mutta kuningatar ei kuulu häntä seuranneen.

LINDSAY. Hän on siis täällä.

MORTON (huomaa hovipojat). Tuossa kaksi hänen franskalaisia narrinkuriansa!

LINDSAY. Jätä ne rauhaan, ne ovat peloissaan. – Menkää, lapset, etsikää häntä, niin saatte olla hänen luonansa!

(Hovipojat menevät käsi kädessä).

ERÄS AATELISMIES. Kuningatar on autaunut Kirkaldy of Grange'ille.

LINDSAY. Hän on siis hyvissä käsissä. – Missä on Murray?

AATELISMIES. Tässä hän tulee.

YHDEKSÄS KOHTAUS

Entiset. MURRAY LETHINGTONIN ja useampain

AATELISMIESTEN seurassa.

MURRAY. Hyvät herrat, Maria Stuart on autautunut Skotlannin lordeille. Minä tiedän että häntä vastaan-otetaan ja kohdellaan semmoisella kunnioituksella, jota ruhtinaalliselle henkilölle ja naiselle on osoitettava.

KAIKKI. Niin.

MURRAY. Mutta minä tiedän myös, että tästä päivästä asti Skotlannin Maria Stuart on laannut hallitsemasta.

KAIKKI (ja paljoa korkeammalla äänellä). On, on, on, on!

MURRAY. Arvelen sentähden että se on kaikkien lordien tahto, niinkuin päätöksemme oli kun rupesimme tähän, – että itse otamme hallitaksemme ala-ikäisen pojan nimessä.

KAIKKI. On, on, on, on!

MURRAY. Eläköön Jaakko kuudes, Skotlannin kuningas!

KAIKKI. Eläköön!

(Suurta melua, huudot uudistetaan hurraten ja kanunanlaukaukset alkavat, joihin soitanto yhtyy).

MURRAY. Hänen nimessänsä ja sen hallituksen nimessä, jonka Skotlannin parlamenti valitsee, otan minä siis nyt Skotlannin kuninkaallisen lipun…

(Hän astuu sitä kohti ja hänelle annetaan tietä; Lethington ja Morton seuraavat, katsellen toinen toistansa. Murray on juuri koskenut siihen, kun useat äänet takaa huutavat: takaisin, takaisin.)

LINDSAY (voimakkaasti). Takaisin!

KYMMENES KOHTAUS

LINDSAY. JOHN KNOX. KANSAA

USEAT. John Knox ja kansaa!

(Taas melua ja huutoa, soitanto ei ole vielä la'annut, kanunanlaukauksia kestää hetken aikaa vielä).

LINDSAY. Hiljaa, Knox puhuu!

(Soitanto ja melu lakkaavat).

KNOX. Kansa, joka kuuli että täällä keskustellaan Skotlannista, tahtoi olla läsnä. Mutta Skotlannissa kirkko on tärkein, sentähden minäkin tahdoin olla läsnä.

KANSA (vähän uhaten). Eläköön Knox ja kirkko!

KNOX. Mitä Skotlannin aatelisto tänään on tehnyt, se on varmaankin hyväksi; sillä kaikki on hyväksi.

Mutta jos ovat sen tehneet oman itsensä koroittamiseksi, niin se varmaankin heitä alentaa.

Mutta jos ovat sen tehneet hyvässä tarkoituksessa, niin eivät tänä päivänä salli soturin saastaisen käden koskea tähän lippuun; sillä se ei ole Murray'n eikä Morton'in eikä Lethington'in, se on kansallinen merkki, jonka suojassa Skotlanti on voittava kaiken kurjuutensa; sillä jalopeura tässä lipussa on Herran voima.

Mutta sentähden minä tänä päivänä otan tämän lipun hänen kirkkonsa nimessä ja kannan sitä kansan edellä.

(Suuria riemun-osoituksia kun hän ottaa lipun, soitantoa kuuluu taas, ja kun Knox, lippua kantaen, notkistaa polvea sekä kansa ja aatelismiehet hänen ympärillänsä – paitsi nuo kolme, jotka hetken aikaa epäilevät, mutta viimein tekevät niinkuin muut – veisataan:)

 
On taisteluissa täällä,
Riidoissa maailman
Vaan yksi, joka voittaa, —
Se Herra taivahan.
On paha poistettava.
Ja myöskin heikkous;
Totuuden valtaan joutuu
Pimeinkin piilotus.
Nuo pahat, hyvät auttaa
Vaan Herran asiata; —
Hän suurempien kautta
Luo aikaa suurempata.
 

(Marssin soidessa Knox menee lipun kanssa, kansa ja aatelismiehet seuraavat; jälelle jäävät Murray, Lethington ja Morton).

Esirippu lankee.