Coriolanus

KOLMAS NÄYTÖS

Ensimmäinen kohtaus.

Rooma. Katu.

(Torventoitauksia. Coriolanus, Menenius, Cominius, Titus Lartius, senaattoreja ja patriiseja tulee.)

CORIOLANUS

 
Aufidius uudestaan siis sotaan hankkii?
 

LARTIUS

 
Niin hankkii; ja se syynä, miks niin joutuun
Me rauhan teimme.
 

CORIOLANUS

 
                  Volskilaiset ovat
Siis, niinkuin ennen, valmiit, kun vaan sopii,
Päällemme karkaamaan.
 

COMINIUS

 
                      Niin väsyneet he
Nyt ovat, että tuskin enää näemme
Me heidän lippujensa liehuvan.
 

CORIOLANUS

 
Aufidion näittekö?
 

LARTIUS

 
                   Hän turvakirjall'
Oli luonani; maanmiehiään hän kiros,
Kun meille kaupungin niin raukkamaisest'
Olivat myyneet; Antiumiin hän palas.
 

CORIOLANUS

 
Puhuiko minusta hän?
 

LARTIUS

 
                     Puhui.
 

CORIOLANUS

 
                             Mitä?
 

LARTIUS

 
Ett' usein, miekka vasten miekkaa, teidät
Hän kohtas; ettei mitään hän niin vihaa
Kun teitä; että omansa hän kaikki
Pois panttais, korvausta toivomatta,
Kun vaan sais teidän voittajanne olla.
 

CORIOLANUS

 
Hän Antiumiss' asuu?
 

LARTIUS

 
                     Antiumissa.
 

CORIOLANUS

 
Oi, kunpa sinne rientää sais, ja vihan
Vihalla kostaa! – Tervetulleet kotiin!
    (Sicinius ja Brutus tulevat.)
Kas, tuossahan tribuunitkin, nuo kielet
Tuon suuren yhteissuun! Heit' ylenkatson;
Enemmän vallastaan he pöyhkeilevät.
Kuin aatelisto sietää voi.
 

SICINIUS

 
                           Seis!
 

CORIOLANUS

 
                                 Mitä?
 

BRUTUS

 
Edemmäks ei! Se voisi vaaraks olla.
 

CORIOLANUS

 
Mut mistä tämä muutos?
 

MENENIUS

 
                       Mikä on?
 

COMINIUS

 
Hänt' aatel' eikö valinnut ja kansa?
 

BRUTUS

 
Ei, Cominius.
 

CORIOLANUS

 
              Siis sain lasten äänet?
1 SENAATTORI. Tribuunit, syrjään! Forumiin on matka.
 

BRUTUS

 
Hänehen raivoissaan on kansa.
 

SICINIUS

 
                              Seis,
Tai syntyy melske.
 

CORIOLANUS

 
                   Karjanneko tuo on? —
Ja ääniäkö tuolla? Tänään myöntää.
Huomenna kieltää. Kuinka teette työnne?
Olette suu, miks ette hampait' ohjaa?
Te kai sit' ärsytitte?
 

MENENIUS

 
                       Hiljaa, hiljaa!
 

CORIOLANUS

 
Tää kauan haudottu on salahanke
Tuhoksi aatelin. Nyt moisen kanssa
Elä ja kärsi, jok' ei hallit' osaa,
Eik' itseänsä hallittavan tahdo.
 

BRUTUS

 
Ei salahanke; kansa huutaa teidän
Ivanneen sitä, ja kun äsken viljaa
Jaettiin ilmaiseksi, suutuitten te
Ja kansan puoltajia soimasitte,
Sanoen lieruiksi ja ryömijöiksi
Ja aateliston vihamiehiks heitä.
 

CORIOLANUS

 
No tuttuahan tuo.
 

BRUTUS

 
                  Ei kaikille.
 

CORIOLANUS

 
Olette kai siis opettanut heitä?
 

BRUTUS

 
Minäkö opettanut?
 

COMINIUS

 
                  Moinen toimi
Sopisi teille.
 

BRUTUS

 
               Niin maar; aina saamme
Parantaa jälkiänne.
 

CORIOLANUS

 
                    Miks siis teitte
Mun konsuliksi? Kautta pilven tuolla,
Paremmaks teit' en pyri; tribuuniks siis
Minutkin tehkää.
 

SICINIUS

 
                 Liiaks teiss' on sitä,
Jost' yltyy kansa. Määrän päähän jos te
Halaatte päästä, nöyremmällä miellä
Kyselkää tietä, jolta eksyitte,
Ei muuten konsuliksi pyrkimistä,
Ei, eikä tribuuniksi.
 

MENENIUS

 
                      Tyyni olkaa.
 

COMINIUS

 
Petetty kansaa on. – Pois! Moinen vilppi
Ei sovi Roomallen; ei Coriolanus
Ansainnut maineens' ole valtatielle
Noin kurjan halpaa loukkauskiveä.
 

CORIOLANUS

 
Minulle puhuu viljasta! Sen sanoin.
Ja vielä kerran sanon sen.
 

MENENIUS

 
                           Nyt älkää!
 

I SENAATTORI

 
Niin, älkää nyt, noin suuttuneena!
 

CORIOLANUS

 
                                   Nyt,
Niin totta kuin ma elän! – Suokaa anteeks,
Mun aateliset ystäväni! —
Tuo horjuva, likainen lauma tietköön,
Mik' olen, kun en liehakoi, ja siinä
Kuvansa nähköön. Heitä hemmotellen,
Sen sanon, senaatille kasvatamme
Kapinan, uhkan lauhaa, jonka itse
Me kylvimme ja istutimme, heitä
Kun meihin sekoitimme, ylimyksiin,
Joilt' ei muu kunto eikä voima puutu,
Kuin minkä lahjoitimme kerjureille.
 

MENENIUS

 
Jo riittää!
 

1 SENAATTORI

 
            Kuulkaa, riittää jo!
 

CORIOLANUS

 
                                  Vai riittää?
Niinkuin ma maani hyväks' veren' annoin,
Pelkäämätt ulkovaltaa, samoin kielen'
Uuvuksiin asti sanojansa purkaa
Rupihin noihin, joita kammoksumme,
Vaikk' yhä niiden saastaa etsimme.
 

BRUTUS

 
Puhutte kansasta, kuin olisitte
Te rankaiseva jumal', ettekä
Vain ihminen ja heikko niinkuin muutkin.
 

SICINIUS

 
Tuo meidän pitäis saattaa kansan tietoon.
 

MENENIUS

 
Mitä, mitä? Hänen vihansako?
 

CORIOLANUS

 
                             Viha?
Vaikk' oisin vieno niinkuin kesk'yön uni,
Se mielen' olis, kautta Zeun!
 

SICINIUS

 
                              Tuon mielen
Alallaan täytyy, niinkuin myrkyn, olla
Eik' enään muita myrkyttää.
 

CORIOLANUS

 
                            Vai täytyy!
Kas, alvehaltijaa! Tuo röyhkä, kuulkaas,
Hän sanoi: »Täytyy»!
 

COMINIUS

 
                     Laitont' on se.
 

CORIOLANUS

 
                                     »Täytyy!»
Te hyvät, mutta typerät patriisit,
Te arvoisat, mut veltot senaattorit,
Valita saako hydra käskyläisen,
Jok' uhkaa, »täytyy» – sanallaan, ja vaikk' on
Tuon epäluoman räikkä vaan ja torvi,
Sanoa kehtaa, että ojaks muuttaa
Hän virtanne ja itse valtaa uoman?
Jos häll' on valta, nöyrtykää, te pöllöt,
Jos ei, niin pois tuo vaarallinen suopeus!
Jos mieltä teissä on, niin rahvaan narrej'
Älkäätte olko; vaan jos ei, niin heille
Viereenne tila tehkää. Plebeijejä
Te olette, jos he senaattoreit' on;
Eik' olekaan he vähempää, jos seos,
Kun äänet yhteen pannaan, maistuu heiltä.
He virkakuntans' itse valitsevat.
Ja siihen miehen, joka tiuskaa: »täytyy»,
Tuo tomppeli, niin: »täytyy» neuvostolle,
Jot' arvokkaampaa Kreikanmaa ei nähnyt.
Se konsuleita loukkaa, kautta Zeun,
Ja sielun' oihkaa, nähdessänsä, kuinka
Kaks voimaa kiistää, toistaan voittamatta,
Mut äkin silloin turma väliin tunkee
Ja toisen kautta toisen kukistaa.
 

COMINIUS

 
No niin, – nyt Forumiin!
 

CORIOLANUS

 
                          Jos kuka neuvoi
Jakamaan lahjaks viljaa varastosta,
Niinkuin ol' ennen tapa Kreikassa, —
 

MENENIUS

 
No niin, jo riittää!
 

CORIOLANUS

 
                     – vaikka kansan valta
Siell' oli laajempi, – hän, sanon minä,
Kapinan kasvatti ja valtiolle
Häviön siitti.
 

BRUTUS

 
               Voiko kansan äänet
Se saada, ken noin puhuu?
 

CORIOLANUS

 
                          Sanon syyni,
Jok' arvokkaamp' on teidän ääniänne.
He tiesit, ettei palkkaa vilja ollut,
Sit' ei he ansainneetkaan. Sotaan heitä
Kun vaadittiin, maa henkeään kun poti,
Ei portist' ulos menneet: viljalahjaa
Ei moinen sotatoimi ansainnut.
Sodassa sitten kapinat ja vehkeet
(Niiss' uljuutt' oikein näyttivät) ei hyvää
Todista heistä. Syytökset, joit' ovat
He suotta tehneet senaattia vastaan,
Näin auliiseen ei lahjaan aihett' anna.
Ja kuinka sulattaa tuo sekamaha
Senaatin hyvyyden? Sen työt jo näyttää
Mit' on sen kielellä: – »Me vaadimme sen;
Olemme enemmistö; pelvost' aivan
He myöntävät.» – Näin virastomme arvon
Alennamme, ja roskakansa sanoo
Peloksi huoltamme. Tuo pian murtaa
Senaatin aituuksen ja päästää kaarneet
Kynimään kotkia. —
 

MENENIUS

 
                     Jo tuoss' on kyllä.
 

BRUTUS

 
Niin, yltä kyllä.
 

CORIOLANUS

 
                  Ei, mua kuulkaa vielä:
Maan, taivaan, kaiken vannottavan kautta
Puheeni vahvistan! – Tän kaksoisvallan, —
Min toinen osa syyst' on ylväs, toinen
Kopeilee syyttä vaan; miss' arvo, jalous, viisaus
Ei mitään päättää voi, jos tyhmä rahvas
Ei siihen sano niin tai ei, – sen täytyy
Tositarpeet syrjätä ja turhuuksille
Avata tie. Jos kumotaan näin järki,
Jää järjettömäks kaikki. Siis, ma pyydän, —
Ken teist' on viisas enemmän kuin arka;
Ken suosii vankkaa valtiot' enemmän,
Kuin muunnoksia kammoo; kelle rakkaamp'
On jalo elämä kuin pitkä ikä;
Ken ruumiins' antaa tuiman lääkkeen valtaan,
Kun henki vaarass' on, – pois temmatkoon se
Tuon monipäisen kielen: makeit' ei se
Saa maistella, ne myrkkyä on sille.
Häväistyksenne rampaa terveen järjen
Ja valtiolt' elin-eheyden riistää;
Hyvääkään, mitä sois, ei voi se tehdä,
Sit' estää pahuus.
 

BRUTUS

 
                   Kylliks olen kuullut.
 

SICINIUS

 
Hän puhunut on niinkuin petturi,
Ja petturina vastatkoon hän.
 

CORIOLANUS

 
                             Raukka!
Rusentakoon sun herja! – Kansaa mitä
Nuo kaljupäät tribuunit hyödyttävät?
Se heitä tottelee ja epää kuulla
Ylempää esivaltaa. Kapinassa
He valittiin, kun oli väkivalta
Eik' oikeus lakina; – nyt paremp' aik' on,
Nyt oikeudeksi tehkää mik' on oikeus,
Ja noiden valta kukistakaa maahan!
 

BRUTUS

 
Maanpetturi!
 

SICINIUS

 
             Tuo konsuliksi? Ei!
 

BRUTUS

 
Aediilit, hoi! – Tuo mies on vangittava.
(Aediili tuke.)
 

SICINIUS

 
Mene, kansa tuo! —
    (Aediili menee.)
                    Sen nimessä nyt itse
Maanpetturina sun ja yhteiskunnan
Vihollisena vangit.
 

SENAATTORI

 
                    Mua seuraa,
Ja työstäs tili tee!
 

CORIOLANUS

 
                     Pois, vanha pukki!
 

SENAATTORI

 
Me hänet takaamme.
 

COMINIUS

 
                   Pois kätes, vanhus!
 

CORIOLANUS

 
Pois, mätäkontti! Muuten luusi maalle
Pudistan vaatteistas!
 

SICINIUS

 
Avuksi, miehet!
(Aediili palajaa kumppaneineen, ja joukko kansalaisia mukana.)
 

MENENIUS

 
Molemmin puolin siivoutt' enemmän!
 

SICINIUS

 
Tuo teiltä tahtoo kaiken vallan riistää.
 

BRUTUS

 
Aediilit, kiinni häneen!
 

KANSALAINEN

 
                         Kuolkoon, kuolkoon!
 

2 SENAATTORI

 
Aseita tänne, aseit', aseita!
    (Kaikki hyörivät Coriolanon ympärillä.)
Tribuunit, porvarit, patriisit! – hiljaa!
Sicinius, Brutus, Coriolanus, seis!
 

KANSALAINEN

 
Vait, vaiti! Hiljaa! Odottakaa! Seis!
 

MENENIUS

 
Mitäpä tästä tulee? – Hengästyn jo;
Nyt perii tuho. – Puhua en voi ma. —
Tribuunit, kansalle, – vait, Coriolanus! —
Sicinius hyvä, puhu!
 

SICINIUS

 
                     Kuulkaa, kansa!
 

KANSALAINEN

 
Tribuuni puhuu! – Hiljaa! – Puhu, puhu!
 

SICINIUS

 
Vapautenne on menemäisillään:
Teilt' ottaa Marcius kaikki tahtoo, Marcius,
Jonk' äsken teitte konsuliks.
 

MENENIUS

 
                              Hyi, hyi!
Tuo kiihotust' on, eikä sammutusta.
 

1 SENAATTORI

 
Näin maata myöten Rooman hävitätte.
 

SICINIUS

 
Mit' ompi Rooma muuta kuin sen kansa?
 

KANSALAINEN

 
Niin, kansa se on Rooma.
 

BRUTUS

 
                         Yksin mielin
Me kansan esivallaks valittiin.
 

KANSALAINEN

 
Ja siksi jäättekin.
 

MENENIUS

 
                    Niin, siltä näyttää.
 

COMINIUS

 
Näin Rooman hävitätte maata myöten;
Perustuksiinsa romahtaa sen katto,
Ja kunto, arvo, kaikki soraan peittyy
Ja raunioihin.
 

SICINIUS

 
               Surman ansaitsee hän.
 

BRUTUS

 
Nyt joko säilytämme valtamme.
Tai menetämme sen. – Siis julki tuomme,
Nimessä kansan, jonka valtamiehiks
Olemme valitut, ett' äkkisurman
Ansaitsee Marcius.
 

SICINIUS

 
                   Kiinni mieheen! Viekää
Tarpeijin töyrälle hän; sieltä syöskää
Syvyyteen hän.
 

BRUTUS

 
               Aediilit, käykää kiinni!
 

KANSALAINEN

 
Nyt antau, Marcius, antau!
 

MENENIUS

 
                           Sana kuulkaa;
Tribuunit, rukoilen, vaan yksi sana!
 

AEDIILI

 
Vait! Hiljaa!
 

MENENIUS

 
              Miltä näytätte, se olkaa:
Isänmaan tosi-ystävät, ja maltill'
Edistäkäätte mitä väkivallall'
Aloitte parantaa.
 

BRUTUS

 
                  Tuo kylmä haude,
Vaikk' auttavan se näyttää, myrkyllist' on
Tuliseen tautiin. – Kiinni vaan, ja viekää
Töyrälle hän!
 

CORIOLANUS

 
              Ei, tässä tahdon kuolla.
    (Paljastaa miekkansa.)
Mun moni teist' on taistelevan nähnyt;
Nyt saatte itse koittaa mitä näitte.
 

MENENIUS

 
Pois miekka tuo! – Tribuunit, syrjään käykää!
 

BRUTUS

 
Kiinn' ottakaa hän!
 

MENENIUS

 
                    Marciot' auttakaatte,
Patriisit, vanhat, nuoret, auttakaa!
 

KANSALAINEN

 
Ei, surma hälle, surma hälle!
 

(Käsikähmässä, joka tästä syntyy, ajetaan tribuunit, aediilit ja kansalaiset tiehensä.)

 

MENENIUS

 
Kotiinne nyt, ja joutuun! Kaikki muuten
Hukassa on.
 

2 SENAATTORI

 
            Pois, pois!
 

COMINIUS

 
                        Seis! Yhtä monta
On meillä ystävää kuin vihamiestä.
 

MENENIUS

 
Tuleeko niiks?
 

1 SENAATTORI

 
               Ei, herra varjelkoon!
Pois kotiis, ystävä, ja meidän anna
Parantaa vamma tää.
 

MENENIUS

 
                    Se meiss' on haava:
Parantaa ette itseänne voi;
Siis menkää!
 

COMINIUS

 
             Tulkaa, meitä seuratkaa!
 

CORIOLANUS

 
Barbaareiks soisin heidät, joita ovat
He myöskin, vaikka Rooman penikoita,
En roomalaisiksi, joit' eivät ole,
Vaikk' ovat Capitolin luona saadut.
 

MENENIUS

 
Pois vaan, ja jalo harminne te nielkää;
Aik' aikaa kutakin.
 

CORIOLANUS

 
                    Ma nutistaisin
Kedolla heitä neljinkymmenin.
 

MENENIUS

 
Ja minä pari heidän parhaimmistaan,
Niin, vaikkapa nuo heidän tribuuninsa.
 

COMINIUS

 
Mut arvaamaton täss' on ylivoima,
Ja miehuus hulluutt' on, jos vastustaa se
Kukistuvata huonetta. – Pois tulkaa,
Ennenkuin palajaa tuo roskalauma;
Tukitun virran lailla nyt se raivoo
Ja kaataa mitä nöyräst' ennen kantoi.
 

MENENIUS

 
Ma pyydän, menkää. Koitan niitä auttaa
Mun vanha älyni heissä, joissa sit' on
Niin niukalta. Tää paikattava tilkoill'
On kaiken värisillä.
 

COMINIUS

 
                     Pois nyt tulkaa!
(Coriolanus. Cominius ja muita lähtee.)
1 PATRIISI. Pilannut tuo on onnensa.
 

MENENIUS

 
                         Ei luonteet
Noin jalot maailmassa menesty.
Neptunon kolmihaaraa mairitella
Ei vois hän, eikä Zeunkaan ukkosvoimaa.
Sydän häll' on suussa: mitä povi tuntee,
Tuo ilmi kieli; vihass' unhottaa hän,
Ett' on hän koskaan kuolon nimen kuullut.
    (Melua ulkoa.)
Haa, hauska melu!
 

2 PATRIISI

 
                  Oi, jos vuoteessansa
He olisivat!
 

MENENIUS

 
             Vaikka Tiberissä! —
Miks kauniist' ei hän heitä puhutellut,
Sen vietävä?
(Brutus ja Sicinius palajavat roistoväen kanssa.)
 

SICINIUS

 
Miss' on se kyy, jok' aikoo
Hävittää Rooman asukkaat ja itse
Kaikk' kaikess' olla?
 

MENENIUS

 
                      Arvoisat tribuunit, —
 

SICINIUS

 
Tarpeijin töyrält' alas säälimättä
Hän syöstäköön! Ei huolinut hän laista,
Siis tutkimatta laki hänet jättää
Nyt rahvaan koviin kouriin, joita katsoi
Niin halvaks hän.
 

1 KANSALAINEN

 
Hän nähdä saa, ett' ovat Tribuunit kansan suu, ja me sen kädet.
 

KANSALAINEN

 
Niin kyllä.
 

MENENIUS

 
            Hyvät herrat, —
 

SICINIUS

 
                              Vaiti!
 

MENENIUS

 
                                     »Murhaa»
Älkäätte huutako, kun paikallansa
On kohtu ajo.
 

SICINIUS

 
              Mistä syystä pakoon
Hänt' autoitte?
 

MENENIUS

 
                Mua kuulkaa! – Niinkuin avut,
Niin konsulin ma viat myöskin tunnen. —
 

SICINIUS

 
Kuin? Konsulin? – Kenenkä konsulin?
 

MENENIUS

 
Coriolanon.
 

BRUTUS

 
            Hänkö konsuli!
 

KANSALAINEN

 
Ei, ei, ei, ei, ei!
 

MENENIUS

 
Tribuunit, ja te, rakas kansa, jos te
Mun sallitte, niin puhun sanaa pari;
Ne teille muut' ei haittaa tuo kuin vähän
Vaan ajan hukkaa.
 

SICINIUS

 
                  Puhukaa, mut joutuun.
Olemme, nähkääs, päättänehet poistaa
Tuon kyisen petturin. Maanpakoon ajo
On vaaraks vaan; ja varman surman saamme,
Jos tänne jää hän. Siis, hän heti kuolkoon,
Se päätös on.
 

MENENIUS

 
              Jumala varjele,
Ett' ylväs Rooma, jonka kiitollisuus
Jaloja lapsiansa kohtaan kirjoiss'
On itse Zeun, nyt niinkuin julma äiti
Söis oman sikiönsä!
 

SICINIUS

 
                    Vamma on hän,
Ja pois siis leikattava.
 

MENENIUS

 
                         Jäsen on hän.
Jok' on vaan vamman saanut; kuolon tuo se,
Jos leikkaat sen, mut auttaa sit' on helppo.
Mit' on hän Rooman tehnyt, josta kuolon
Hän ansaitsis? Sen viholliset lyönyt!
Verensä, jonka vuodatti (sit' useemp'
On unssi, vannon sen, kuin mitä hälle
Jälelle jäi), hän maalleen soi; jos maa nyt
Tän jäännöksenkin vie, niin meihin, jotka
Sen teemme ja sen sallimme, se painaa
Ikuisen tahranmerkin.
 

SICINIUS

 
                      Mieletöntä!
 

BRUTUS

 
Niin, hulluutt aivan! Kun hän maataan lempi.
Se häntä kunnioi.
 

MENENIUS

 
                  Kun syöpä tullut
On jalkaan, jost' on hyöty meille ollut,
Koht' unhotammeko —
 

BRUTUS

 
                     Vait siinä! – Hänen
Kotiinsa murtakaa, pois raastakaa hän,
Ett'ei tuo rutto tartunnaistaan pääse
Levittämään.
 

MENENIUS

 
             Yks sana vaan, yks sana!
Nopea tiiker'-raivo tuo kun katuu
Hätäistä kiirettään, sen liian myöhä
Sitoa nilkkoihin on lyijypainot.
Lain mukaan menetelkää; muuten syntyy —
Kosk' on hän rakastettu – puolueita,
Ja suuren Rooman tuhoo Rooman miehet.
 

BRUTUS

 
Jos niin ois, —
 

SICINIUS

 
                 Mitä siinä rupatatte?
Lakia kuinka kuulee hän, sen näimme:
Aediiliä löi hän, meitä uhkas. – Tulkaa!
 

MENENIUS

 
Sodassa – muistakaa – hän kasvanut on
Siit' asti kuin hän miekkaa jaksoi kantaa.
Ei sanojaan hän seulo: jauhot, liidet
Sekaisin hämmentää hän. Minun suokaa
Hänt' etsiä; ma takaan, että saapuu
Sovussa laillisesti vastaamaan hän
Uhalla hengen.
 

1 SENAATTORI

 
               Arvoisat tribuunit,
Se keino ihmismäinen on; tuo toinen
Verinen olis liiaks; eikä tiedä,
Mik' olis loppu.
 

SICINIUS

 
                 Arvoisa Menenius,
Te olette siis kansan valtuutettu. —
Pois aseet, miehet!
 

BRUTUS

 
                    Kotiin älkää menkö.
 

SICINIUS

 
Torilla tavataan. – Siell' odotamme;
Jos Marciot' ette sinne tuo, niin toimeen
Panemme alku tuuman.
 

MENENIUS

 
                     Hänet tuon ma. —
    (Senaattoreille.)
Mukahan käykää! Tulla hänen täytyy,
Pahinta muuten tulee.
 

1 SENAATTORI

 
                      Lähtekäämme.
(Menevät.)
 

Töine kohtaus.

Huone Coriolanon talossa.

(Coriolanus ja muutamia patriiseja tulee.)

CORIOLANUS

 
Kaikk' ahtakoot he korvihini; teilill'
Uhatkoot surmata, tai villihevon
Jalkoihin syöstä, tai Tarpeijin töyrään
Pinotkoot kymmenittäin kukkuloita,
Niin että jyrkkyys silmänkantamaakin
Syvempi ois, – en heitä kohtaan muuta
Ma mieltäni.
 

1 PATRIISI

 
             Sit' ylevämpi teko!
 

CORIOLANUS

 
On ihme, ettei minuun tyydy äiti,
Jok' aina heitä ryysymekoiks sätti,
Retuiksi, joill' on nurkkakauppa työnä,
Ja seisominen torill' avopäin,
Töllistäin, haukottain ja kummastellen,
Jos mies mun kaltaiseni puheeks ottaa
Sodan tai rauhan.
    (Volumnia tulee.)
                  Teistä juuri puhuin.
Kesyksi toivotte mun! Luontoniko
Mun pitäis kieltää? Paremp' olla julki
Se mies, mik' olen.
 

VOLUMNIA

 
                    Poikani! Mun poikani!
Olisit toki valtaas pukeunut,
Ennenkuin noin sen heitit pois.
 

CORIOLANUS

 
                                 Se menköön!
 

VOLUMNIA

 
Vähemmälläkin kiihkoll' oisit ollut
Se mies, mik' olet; vastustettu olis
Vähemmän mieltäs, jos et olis heille
Noin julki näyttänyt, mit' olit mieltä,
Ennenkuin heiltä vastusvoima uupui.
 

CORIOLANUS

 
He kaikki menkööt hirteen!
 

VOLUMNIA

 
                           Vaikka tuleen!
(Menenius ja senaattoreja tulee.)
 

MENENIUS

 
Kas niin, olitte tyly, liian tyly;
Pois korjaamaan se käykää.
 

1 SENAATTORI

 
                           Muu ei auta:
Hajoopi muuten kahtia ja hukkuu
Tää hyvä kaupunkimme.
 

VOLUMNIA

 
                      Neuvoon se
Mull' yhtä jäykkä sydän on kuin sulla.
Mut myöskin aju, joka hyödyks kääntää
Vihani puuskat.
 

MENENIUS

 
                Oikein, jalo rouva!
Ennenkuin hän tuon karjan eteen nöyrtyis, —
Jos moist' ei maan ja kansan lääkkeeks vaatis
Tää sairas aika, – yllen' ottaisin ma
Sopani, jota kantaa tuskin jaksan.
 

CORIOLANUS

 
Mun mitä tulee tehdä?
 

MENENIUS

 
                      Palata
Tribuunein luo.
 

CORIOLANUS

 
                Ja sitten? Mitä sitten?
 

MENENIUS

 
Katua mitä puhuit.
 

CORIOLANUS

 
                   Heidän kuullen?
Jumalten kuullen sit' en tekis; kuinka
Siis heidän kuullen?
 

VOLUMNIA

 
                     Liiaks olet ylväs;
Siin' et voi koskaan liian jalo olla.
Mut täytymys kun käskee – . Sanoit kerran
Ett' ovat helma-ystäviä sodass'
Äly ja kunnia; no niin, mut sano,
Mik' estää heitä rauhass' yhtymästä?
 

CORIOLANUS

 
Pah, joutavia!
 

MENENIUS

 
               Oiva kysymys!
 

VOLUMNIA

 
Jos kunniaks on sodass' olla muuna
Kuin mitä olet (hyviin tarkoituksiin
Kun tätä juonta käytät), pahempaako,
Jos äly rauhassakin, niinkuin sodass',
On kunnian ystävä, kosk' yht' on tarpeen
Se kummassakin?
 

CORIOLANUS

 
                Vaan miks tuota?
 

VOLUMNIA

 
                                 Siksi
Ett' on sun kansalle nyt puhuminen,
Ei omaa mieltäs myöten, eikä mitä
Sydämmes suo, mut sanoja vaan, joita
Tuo sylki suuhun, sekasikiötä,
Loruja, jotk' on vieraat sydämmelles.
Ja kunniaas se enemmän ei pilaa,
Kuin kaupungin jos hyvin puhein voitat.
Sen sijaan että onnes altistaisit
Ja paljon verta kaupan panisit. —
Jos etuni ja ystäväini vaara
Sen vaatis, saattaisin ma teeskennellä,
Ja kunniallakin. Nyt vaimos, lapses.
Senaatin, aatelin on vaarass' onni;
Ja mieluump' on sun noille tomppeleille
Rypistää otsaasi, kuin suosiota
Suun hymyll' ostaa heiltä ja näin estää
Häviö varma.
 

MENENIUS

 
             Jalo rouva! – Tule,
Puhu kauniisti, ei sillä torjuakses
Nykyistä vaaraa, ei, vaan pelastaakses
Jo menetetyt.
 

VOLUMNIA

 
              Poikani, ma pyydän,
Lähesty lakki kädessä, ja kaukaa
Kuroita sitä näin, ja lähetessäs
Katuhun paina polves (näissä toimiss'
Elehet puhuvat, ja tyhmän silm' on
Viisaampi korvaa), huojuttele päätäs,
Ja usein, näin, kurittain korskaa mieltäs,
Kumarru niinkuin kypsä silkkiäismarja,
Mi koskemist' ei siedä; sano heille,
Ett' olet heidän sotilaansa, että
Sodassa kasvaneen' et osaa olla,
Se myönnä pois, niin nöyrä kuin sun tulis
Ja jota armons'-anojilta syystä
He vaativat; vaan että heidän mieltään
Vast'edes tahdot noudattaa, niin totta
Kuin voimas riittää.
 

MENENIUS

 
                     Ihan noin jos puhut,
Niin voitat kaikkein sydämmet; kun pyydät,
He anteeks antamaan on yhtä valmiit
Kuin tyhjää juorumahan.
 

VOLUMNIA

 
                        Neuvoon suostu;
Vaikk' arvaan kyll', ett' ennen vihamiestäs
Tulehen seuraisit, kuin lehdon varjoss
Imartelisit häntä. – Kah, Cominius!
(Cominius tulee.)
 

COMINIUS

 
Turulta tulen; luja puollus teille
Nyt tarpeen on, jos tyyneys ei tai pako
Pelasta teitä: raivoissaan on kaikki.
 

MENENIUS

 
Nyt hyvä sana vaan.
 

COMINIUS

 
                    Niin, jospa siihen
Hän taipuis!
 

VOLUMNIA

 
             Hänen täytyy ja hän tahtoo. —
Niin, etkös? Tahdothan sa? Mene joutuun!
 

CORIOLANUS

 
Esiintyäkö paljain päin mun täytyy
Ja jalon sydämmeni taakaks panna
Näin kurjin kielin valhe? No, ma teen sen!
Maatilkku tää jos vaarass' olis vainen,
Tää Marcion ruumis vaan, sen tomuks hiertää
Ja tuuleen kylvää sais he. – Forumiin nyt!
Panette mulle näyteltävän, jot en
Ma koskaan opi.
 

COMINIUS

 
                Tulkaa, meist' on apu.
 

VOLUMNIA

 
Oi, kuule, rakas poikani! Sa sanoit
Mun kiitokseni sotilaaks sun tehneen;
Nyt kiitokseni tähden osaa näytä,
Jok' ompi outo sulle.
 

CORIOLANUS

 
                      Mun siis täytyy.
Pois, vanha luontoni! Nyt porton henki
Mun vallatkoon! Sotahuutoni, jok' yhteen
Soi rummun kanssa, pirinäks niin hienoks,
Kuin ääni kuohilaan tai tytön tulkoon.
Jok uneen lasta tuutii! Konnan hymy
Asukoon poskillani! Silmänpeili
Himetköön koulupojan kyynelistä!
Kerjääjän kieli suustan' ulos käyköön;
Ja panssaroittu polveni, mi taipui
Jalustimessa vaan, nyt koukkuun käyköön
Kuin almun mankujan! – En, sit' en tee.
Näin totuudelt' en kunniaansa ryöstä;
Ja halpuutt' ilkeintä en ruumiin eleill'
Opeta sielulleni.
 

VOLUMNIA

 
                  Niinkuin tahdot.
Mun sulta kerjätä on herjaavampi
Kun sinun heiltä. Hukkukoon siis kaikki!
Mieluummin äitisi sun korskas sietää,
Kuin huolissaan on hurjan uhkas tähden.
Yht' urhosti kuin sinä surmaa ilkun;
Tee tahtos. Tuo sun uljuutes on minun.
Sen imit multa; korskas se on omaas.
 

CORIOLANUS

 
Oi, äiti, tyyntykäätte! Näettehän,
Turulle lähden jo; ei nuhteit' enää!
Sydämmet käännän, lemmen heiltä peijaan.
Ja kaikkein ammattien suosikkina
Ma palajan. Jo lähden. Terveisiä
Mun vaimolleni! Konsulina tulen,
Jos en, niin varmaan kielen' ikänään ei
Suurt' imarteella aikaan saa.
 

VOLUMNIA

 
                              Tee tahtos.
 

COMINIUS

 
Pois! Joutukaa! Tribuunit odottavat:
Sävyisä vastaus aseenanne olkoon;
Heill' entist' ankarampi syytös valmiin'
On teitä kohtaan, kuulin.
 

CORIOLANUS

 
                          »Sävyisesti» —
Se tunnussanan' on. – Nyt lähtekäämme:
Valheesta mua syyttäkööt, ma vastaan
Kuin rehellinen mies.
 

MENENIUS

 
                      Mut sävyisesti.
 

CORIOLANUS

 
No niin, siis sävyisesti, sävyisesti.
(Kaikki menevät.)
Kolmas kohtaus.
Forum.
(Sicinius ja Brutus tulevat.)
 

BRUTUS

 
Viaksi hälle pankaa, että tahtoo
Tyrannin valtaa hän; jos se ei tepsi,
Vihasta kansaan häntä syyttäkää,
Ja ettei saalist' ole jakanut hän,
Mink' antiaateilt' otti.
    (Aediili tulee.)
                         Tuleeko hän?
 

AEDIILI

 
Tulossa on hän.
 

BRUTUS

 
                Mukana ken hällä?
 

AEDIILI

 
Menenius vanhus ja senaattoreista
Nuo hänen suosijansa.
 

SICINIUS

 
                      Onko teillä
Luettelossa kaikki äänet, jotka
Olette hankkineet?
 

AEDIILI

 
                   On, se on valmis.
 

SICINIUS

 
Ja ruoduttainko järjestetty?
 

AEDIILI

 
                             On.
 

SICINIUS

 
Heti kansa tänne tuokaa; ja kun sanon:
»Näin kansan oikeuden ja vallan nojall'
On tuomittu», – maanpakohon se olkoon,
Tai kuolemaan, tai sakkoon, – pankaa heidät,
Kun »sakkoon» sanon, huutamahan »sakkoon»,
Ja »kuolemaan», kun sanon »kuolemaan».
Asian oikeuteen luottaen
Ja vanhaan etuuteen.
 

AEDIILI

 
                     Heit' opastan ma.
 

BRUTUS

 
Ja huutaa kun on alkaneet, koht' älkööt
Heretkö he, vaan meluten ja rääkyin,
Mik' olkohonkin tuomio, vaatikoot he
Sen täyttämistä heti.
 

AEDIILI

 
                      Hyvä, hyvä.
 

SICINIUS

 
Ja katsokaa, ett' oiti ovat valmiit.
Kun viittauksen saavat.
 

BRUTUS

 
                        Heti toimeen! —
    (Aediili menee.)
Vihoittakaa hänt' oiti. Tottunut hän
On aina voittamaan ja mielinmäärin
Tenäämään vastaan; raivoon kun hän saadaan,
Ei mikään häntä hiili; puhtaaks purkaa
Hän sydämmensä, ja se purkaus
Meit' auttaa niskan hältä taittamaan.
    (Coriolanus, Menenius, Cominius,
    senaattoreja ja patriiseja tulee)
 

SICINIUS

 
Tuoss' on hän.
 

MENENIUS

 
               Pyydän, olkaa tyyni.
 

CORIOLANUS

 
                                    Kyllä,
Kuin tallirenki, joka roiston nimiä
Tukuttain vastaan halvast' äyrist' ottaa. —
Hyvät jumalat, te Roomaa suojelkaa,
Ja kunnon miehet lakipöytiin pankaa!
Oi, rakkaus meihin luokaa! Juhlasuojiks
Avarat templit tehkäätte, mut älkää
Katuja sotakentiks!
 

1 SENAATTORI

 
                    Amen, amen!
 

MENENIUS

 
Ylevä toivomus.
(Aediili palajaa kansalaisien kanssa.)
 

SICINIUS

 
                He, tänne miehet!
 

AEDIILI

 
Tribuunejanne tarkatkaa! Vait, hiljaa!
 

CORIOLANUS

 
Mua kuulkaa ensin.
 

MOLEMMAT TRIBUUNIT

 
                   Puhukaa! – Soh! Hiljaa!
 

CORIOLANUS

 
Mua muuall' eikö syytetä kuin tässä?
Nyt ratkaistaanko kaikki?
 

SICINIUS

 
                          Teiltä kysyn:
Tunnustatteko kansan äänivallan
Ja virkamiehet sen? Rikoksistanne
Nyt todistettavista tyydyttenkö
Lainmääräisehen rangaistukseen?
 

CORIOLANUS

 
                                Tyydyn.
 

MENENIUS

 
Oi, kuulkaahan! Hän sanoo tyytyvänsä.
Muistelkaa hänen sotatekojansa,
Ja haavojansa, joit' on ruumis täynnä,
Kuin pyhä kirkkotarha hautoja.
 

CORIOLANUS

 
Okahan raamuj' on ne, naarmuja
Vaan naurettavia.
 

MENENIUS

 
                  Ja lisäks, nähkääs,
Vaikk' ei hän haasta niinkuin kansalainen,
Kuin sotilas hän haastaa; vihan kaiuks
Te älkää hänen jyrkkää ääntään luulko.
Vaan niinkuin sanon, soturin se kielt' on,
Eik' ilkiön.
 

COMINIUS

 
             No niin, jo kylliks siitä.
 

CORIOLANUS

 
Mi siihen syynä, että minua,
Jonk' yksin äänin konsuliksi teitte,
Niin häpäisette nyt, ett' oiti pois sen
Mult' otatte?
 

SICINIUS

 
              Te, vastatkaa te meille.
 

CORIOLANUS

 
Niin oikein, mun se täytyy. Puhukaa siis!
 

SICINIUS

 
Kanteemme on, ett' yrititte riistää
Roomalta kaikki ikivanhat virat
Ja itsellenne yksinvallan ryöstää;
Siis kansan petturi te olette.
 

CORIOLANUS

 
Kuin? Petturi!
 

MENENIUS

 
               Tyyn' olkaa; muistakaa!
 

CORIOLANUS

 
Syvimmän hornan liekit syökööt kansan!
Vai petturi! – Sa, herjaava tribuuni!
Haa! Vaikka tuhat surmaa silmäs kätkis,
Ja tuhat kertaa tuhatta sun nyrkkis,
Ja miljoonittain valheellinen kieles,
Sanoisin: »valehtelet» yhtä julki,
Kuin jumalia rukoilen.
 

SICINIUS

 
                       Haa! Kuulkaa!
 

KANSALAINEN

 
Töyrälle, töyrälle hän viekää!
 

SICINIUS

 
                               Vaiti!
Ei lisäsyitä kaivata; te näitte
Jo miehen työt, ja puheet kuulitte:
Virallisia löi hän, teitä kiros,
Lain sorti väkivallalla, ja pyhää
Hän tuomar'valtaa ilkkui; tää niin suuri
On hengen rikos, että ansaitsee se
Pahimman surman.
 

BRUTUS

 
                 Vaan kosk' uljaast' on hän
Palvellut Roomaa, —
 

CORIOLANUS

 
                     Mitä höpisette?
 

BRUTUS

 
Ma sanon minkä tiedän.
 

CORIOLANUS

 
                       Tekö?
 

MENENIUS

 
                              Tuoko
Se lupaus, mink' äidillenne teitte?
 

COMINIUS

 
Ma pyydän, kuulkaa, —
 

CORIOLANUS

 
                       En, en tahdo kuulla.
Tarpeijin töyrält' uhatkoon vaan surma,
Maanpako, nylky, nääntyminen tyrmään —
Jyvänen päivän muonaks vaan – heilt' en ma
Sanoilla kauneill' armoj' osta, enkä
Sisuani hilli, vaikka heiltä kaikki
»Hyvällä huomenella» lahjaks saisin.
 

SICINIUS

 
Kosk' on hän tavan takaa, mink' on voinut,
Vihasta kansaan, siltä kaikin keinoin
Kokenut vallan riistää, ja nyt vihdoin
On väkinäistä tehnyt, eikä yksin
Oikeuden istunnossa, ei, vaan suoraan
Sen valvojille: siis nyt kansan nimessä
Ja valtamme nojalla me, tribuunit,
Kaupungist' oiti hänet karkoitamme,
Sill' uhall' että, jos hän koskaan astuu
Jalkansa Rooman portista, hän syöstään
Tarpeijin töyrält' alas. Se on päätös,
Sen kansan nimessä ma julistan.
 

KANSALAINEN

 
Se päätös on, se päätös on; pois oiti!
Maanpakolainen on hän: se on päätös.
 

COMINIUS

 
Mua kuulkaa, ystävät ja kansalaiset; —
 

SICINIUS

 
Hän tuomittu on. Muut' ei mitään.
 

COMINIUS

 
                                  Kuulkaa:
Ma konsul' olen ollut: ruumiissani
On vihollisten merkit. Maani etu
Pyhempi, hellemp', armaampi on mulle
Kun henkeni, kuin kalliin vaimon arvo,
Kuin hänen kohtuns' sikiö ja omain
Mun lanteitteni aarre. – Siis, jos sanon —
 

SICINIUS

 
Kyll' aikehenne tunnemme. No, mitä?
 

BRUTUS

 
Ei mitäkään; maanpakolainen on hän
Vihollisena kansansa ja maansa:
Se päätös on.
 

KANSALAINEN

 
              Se päätös on, se päätös on.
 

CORIOLANUS

 
Katalat koirat, joiden henki haisee
Kuin soiden mätä löyhkä, joiden armot
Yht' inhat on kuin hautaamatta jääneet
Ja ilmaa saastuttavat miesten raadot,
Maanpakoon minä teidät ajan! Jääkää,
Te horjuvaiset, tänne! Pienin risaus
Vavahtamahan pankoon sydämmenne!
Vihollistenne sulkatöyhdöt teihin
Leyhkätkööt kuolon tuskaa! Valta teillä
Ain' olkoon ajaa maasta puoltajanne,
Siks että oma tyhmyytenne, jok' ei
Käsitä mitään, kunnes äilön tuntee, —
Kosk' yhä riidass' eläen itse ette
Te itseänne säästä, – myypi teidät
Katalan kurjiks orjiks kansan käsiin,
Mi teidät voitti miekan iskutta!
Halveksuin selkäni ma käännän teille
Ja Roomalle: on muuallakin mailmaa.
    (Coriolanus, Cominius, Menenius,
    senaattorit ja patriisit menevät.)
 

AEDIILI

 
Nyt kansan vihamies on poissa, poissa!
 

KANSALAINEN

 
Maanpaossa on vihamies! Heleijaa!
(Kaikki heittelevät ilakoiden lakkejansa ilmaan.)
 

SICINIUS

 
Hän portist' ulos viekää, ilkkukaa
Te häntä, niinkuin hänkin teitä ilkkui;
Häväiskää häntä aika lailla. – Vahti
Kaupungin halki meitä seuratkoon.
 

KANSALAINEN

 
Pois tulkaa! Portist' ulos hänet viemme. —
Jaloja tribuuneja kaitkoon taivas!
 

(Menevät.)