No ompas luikkuja näitä! Ja rummutkin rämpättää! Tuoll' oman kultani häitä Nuo tanssia rötköttää.
Ja soittoa sytee ja syyhtää Niin huilut kuin symbalit; Vaan välillä itkeä nyyhtää Kaikk' hyvät enkelit.
Kun lehmus kukki ja laulut soit
Kun lehmus kukki ja laulut soit, Ja aurinko hymysi herttaisaan; Niin kätesi kaulahan mulle loit, Niin painoit mun rintaas uhkuavaan.
Kun lehdet putos ja korppikin huus, Ja aurinko tervehti jurottain; Niin lausui hyyteiset hyvästit suus, Niin lyykähti lyykysi kohteliain.
Nuo sinivuokot silmien
Nuo sinivuokot silmien, Nuo punaruusut poskusten, Nuo valkoliljat kätösten, Ne kukkii ja kukkii vielä vaan, Mut sydän on naatunut kokonaan.
Sinitaivas ja manner on loistossaan
Sinitaivas ja manner on loistossaan, Ja tuulonen henkivi lauheaan, Ja kukkaset nuokkuvat niituillaan, Ja säihkyvät aamuista kastettaan, Ja ihmiset uhkuvat riemujaan — Ja kumminkin hautaan haluaisin, Ett' armahan viereen sijan saisin.
Tuoll' yksin kalliolla
Tuoll' yksin kalliolla On honka pohjolan, Sit' unettaa, ja talvi Sen peittää vaippahan.
Se palmust' uneksuupi, Jok' yksin etelään On osununna vuoren Paahteiseen seinämään.
Loi lempensä poika neitoon
Loi lempensä poika neitoon; Tää mieltyvi toisehen; Tuo toinen lempivi toista Ja viepi sen vihillen.
Nyt kiusalla neito miehen Nai sen, joka kohtaamaan Vain ensinnä osuvi. Tästä Taas poika on pahoillaan.
Tuo kaikki on vanha juttu, Mut aina se uudeksi jää; Ja kelle se sattuu, senpä Sydänkammio sylkähtää.
Sua rakastin, rakastan vieläkin
Sua rakastin, rakastan vieläkin! Ja maa jos kukistuisi, Sen raunioilla sittenkin Mun lempeni lieska uisi.
Kesä-aamuna kirkkahinna
Kesä-aamuna kirkkahinna Ma puistoa käyskelen. Kukat iskevät silmää kuiskuin, Minä käyskelen vaieten.
Kukat iskevät silmää kuiskuin, Mua säälien, kenpä ties: "Älä siskoamme paho, Sa surkea, kalvas mies!"
Teepöydässä istuivat, kunne
Teepöydässä istuivat, kunne Jo lemmestä haasteltihin. Oli naisien hellänä tunne Ja herrain mit' esteettisin.