Kitobni o'qish: «Titus Andronicus»

Näytelmän henkilöt:

SATURNINUS, viimeisen Rooman keisarin poika, sittemmin keisari.

BASSIANUS, hänen veljensä, Lavinian kanssa kihloissa.

TITUS ANDRONICUS, roomalainen ylimys, päällikkö sodassa

gootteja vastaan.

MARCUS ANDRONICUS, kansantribuuni, Tituksen veli.

LUCIUS, |

QVINTUS, | Titus Andronicuksen poikia.

MARTIUS, |

MUCIUS, |

Nuori LUCIUS, Luciuksen poika.

PUBLIUS, Marcus Andronicuksen poika.

AEMILIUS, roomalainen ylimys.

ALARBUS, |

DEMETRIUS, | Tamoran pojat

CHIRON, |

AARON, maurilainen, Tamoran rakastaja.

Sotapäällikkö.

Tribuuni.

Sanansaattaja.

Talonpoika.

Goottilaisia ja roomalaisia.

TAMORA, goottein kuningatar.

LAVINIA, Titus Andronicuksen tytär.

Lapsenhoitaja, ja musta lapsi.

Senaattoreja, tribuuneja, oikeudenpalvelijoita, sotureita ja seuralaisia.

Tapahtumapaikkana Rooma ja sen lähiseudut.

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS

Ensimmäinen kohtaus

Rooma. Kapitolin edusta

(Andronicus-suvun hauta näkyvissä. Ylempänä esiintyvät

tribuunit ja senaattorit, alempana toisella sivulla

Saturninus seuralaisineen, toisella Bassianus seuralaisineen.)

SATURNINUS

 
Patriisit jalot, oikeuteni tukeet,
Aseilla asiaani ajakaa;
Te, kansalaiset, rakkaat toverini,
Perintöäni miekoin puolustakaa.
Sen vanhin poika olen, jota viimeks
Somisti Rooman valtadiadeema.
Isäni arvon tahdon omistaa;
Ei sortaa esikoisuuttani saa.
 

BASSIANUS

 
Toverit, suosijani, Rooman miehet,
Caesarin poikaan, Bassianukseen,
Jos mieltynyt on Rooman valtasilmä,
Tie Kapitoliin sulkekaa ja älkää
Häpeän lähestyä salliko
Sit' istuinta, jok' oikeuden, hyveen,
Jalouden, kohtuuden on pyhäkkö,
Vaan vaali suokoon voiton ansiolle;
Ajakaa vaalin vapautta, miehet.
 

(Marcus Andronicus astuu esiin, kruunu kädessä.)

MARCUS

 
Te, prinssit, jotka ystävin ja lahkoin
Tapaatte kruunua ja valtaa, tietkää,
Ett' yksimielisesti Rooman kansa,
Jot' edustamme me, nyt vaalin kautta
On Rooman keisariksi määrännyt
Andronicuksen, joka Pius-nimen
Sai suurist' ansioistaan Roomaa kohtaan.
Niin kelpo miestä, oivaa sotilasta
Ei ole toista tässä kaupungissa.
Senaatti hänet kutsunut on kotiin
Sodista ankarista goottein maalta.
Hän, vihollisten kauhu, poikineen
Tuon sotaisan ja vahvan kansan voitti.
On asiaamme vuotta kymmenen
Hän puoltanut ja miekoin lannistanut
Vihollis-uhkaa. Viidesti hän Roomaan
Palasi haavoissaan ja poikans' uljaat
Toi tantereelta kotiin kirstuissa.
Nyt vihdoin voitonmerkein ahdattuna
Palajaa Roomaan taas Andronicus,
Kehuttu Titus, aseloistossaan.
Siis pyydämme – sen miehen kunniaksi,
Jonk' aimo jälkeläisen saavan suotte,
Ja senaatin ja Kapitolin nimeen,
Joit' arvon kunnioittaa tahdotte —
Eritkää, hajoittakaa seurueenne!
Pois väkivalta! Nöyrää rauhan tietä
Siivosti esiintuokaa ansionne.
 

SATURNINUS

 
Tribuunin kaunis puhe suostuttaa.
 

BASSIANUS

 
Marcus Andronicus, niin suoruuteesi
Ja totuuteesi luotan, niin sua hellin
Ja omaisias, niin on mulle rakas
Sun jalo veljes Titus poikineen
Ja hän, joss' aatokseni kaikki elää,
Lavinia armas, Rooman kaunistus,
Ett' ystäväni kaikki kotiin päästän
Ja onneni kansansuosin vaakaan
Ma punnittavaks asiani heitän.
 

(Bassianuksen seuralaiset menevät.)

SATURNINUS

 
Te ystävät, te oikeuteni tukeet,
Nyt kiittäin teidät kotiin lasken kaikki,
Ja maani suopeuteen ja suosioon
Ma itseni ja asiani heitän.
 

(Saturninuksen seuralaiset menevät.)

 
Niin ole, Rooma, hyvänsuopa sinä,
Kuin sinuun luottava ja harras minä.
Avatkaa portit minun sisään mennä.
 

BASSIANUS

 
Niinikään minun, halvan kilpaajan.
 

(Menevät ylös Kapituliin.)

 
Toinen kohtaus.
Sama paikka.
 

(Eräs päällikkö tulee.)

PÄÄLLIKKÖ

 
Tie auki! Sankari Andronicus,
Hyveiden turva, Rooman uljain urho,
Sodissa kaikiss' aina voittoisa,
Palannut onnell' on ja kunnialla
Seuduilta, missä miekoin ahdisti
Ja alleen voitti Rooman viholliset.
 

(Torvien ja rumpujen soidessa tulevat Martius ja Mucius;

heidän jäljessään kaksi miestä, jotka kantavat mustalla

vaatteella peitettyä ruumiinarkkua; sitten Qvintus ja Lucius

Heidän jälkeensä Titus Andronicus; sitten Tamora, Alarbus,

Demetrius, Chiron, Aaron ja muita gootteja vankeina; sotureita

ja kansaa. Kantajat laskevat arkun maahan ja Titus puhuu.)

TITUS

 
Sua tervehdin,
Surupuvussasi voittorikas Rooma!
Kuin laiva, purettuaan tavaransa,
Taas kalleuksineen palaa satamaan,
Miss' ensin nosti ankkurin, niin tulee
Andronicuskin laakeroituna
Ja maataan tervehtelee kyynelin,
Ilokyynelin, taas Rooman nähdessään.
Zeus, Kapitolin suojelija suuri,
Luo pyhiin menoihimme armon katse!
Viidestäkolmatt' urho-pojasta —
Puolt' enempää ei Priamuksell' ollut —
On tässä jäännös, elävä ja kuollut.
Palkitkoon Rooma lemmell' eloon jääneet,
Ja niille, jotka nyt vien viimelepoon,
Se haudan suokoon esi-isäin viereen.
Täss' suovat gootit levon miekalleni.
Omistas huoletonna, julma Titus,
Viel' annatko sa poikas hautaamatta
Kamalaa Styxin rantaa harhailla? —
Nuo veljein viereen viekää! – (Hautaholvi avataan.) Toisianne
Nyt vaiti tervehtikää kuolleen tapaan!
Levossa maatkaa, isänmaanne uhrit! —
Oi, sinä, ilojeni pyhä piilo,
Avujen, aateluuden kallis säily,
Kuin monta poikaa multa kätketkään,
Joit' isä ei näe enää ikänään!
 

LUCIUS

 
Suo meille uljain goottilainen vanki,
Sen että silvomme ja roviolla
Ad manes fratrum lihat uhraamme
Tään tyrmän eessä, miss' on veljein luut,
Niin että haamut leppymättömät
Maan pääll' ei kummittelis hirmuksemme.
 

TITUS

 
Ylevin näistä viekää: vanhin poika
Tuon onnettoman kuningattaren.
 

TAMORA

 
Seis, roomalaiset veljet! – Armon herra,
Voittoisa Titus, sääli kyyneleitä,
Emon kyyneleitä pojan puolesta!
Jos sinun poikas oli kalliit sulle,
Mun poikani on yhtä kallis mulle.
Siin' eikö kyllä, että vankeina
Toit meidät Roomaan ikeen-alaisina
Paluutas, voittomatkaas ylentämään?
Kadulla vielä poikaniko tapat,
Siks että sankarina maataan puolsi?
Sun poikasi jos oikeus oli maataan
Ja kuningastaan puoltaa, niin myös minun.
Oi, Titus, hautaas älä verin tahraa!
Jumalten luonnett' omistaa jos tahdot,
Sit' armon antajana omista:
On armo tosi-aateluuden merkki.
Suur' Titus, säästä esikoistani!
 

TITUS

 
Anteeksi, rouva hyvä; mieles malta.
Nuo niiden veljiä on, jotka kansas
Näk' elossa ja kuolleina; nyt hurskaast'
Anovat veljein veren sovitusta.
On uhri poikas; hänen kuolla täytyy,
Jott' uikuttavat haamut tyyntyisi.
 

LUCIUS

 
Pois hänet viekää! Heti tulen tekoon!
Ja miekoillamme ruumis roviolla
Niin silpokaamme, ettei palaa jää.
 

(Lucius, Qvintus, Martius ja Mucius menevät, mukanaan Alarbus.)

TAMORA

 
Jumalatonta, julmaa hurskautta!
 

CHIRON

 
Noin raaka puoliksiko Scythiakaan?
 

DEMETRIUS

 
Äl' ylvään Roomaan vertaa Scythiaa.
Alarbus lepoon käy; me eloon jäämme
Tituksen katseen uhkaa vapisemaan.
Kokoa mieles, äiti; toivo vielä:
Ne jumalat, joilt' aseet alkeat
Sai Troian kuningatar¹ verin kostaa
Trakian tyrannille teltassaan,
Myös suovat, että goottein kuningatar —
Niin, kuningatar, gootteja kuin gootit —
Saa verin kostaa vihollisilleen.
 

(Lucius, Qvintus, Martius ja Mucius palaavat, miekat vyöllä.)

LUCIUS

 
Isä ja herra, roomalainen tapa
On suoritettu: silvottu Alarbus;
Sisukset vireill' uhritulta pitää,
Jok' ilmaa höystää niinkuin suitsutus.
Nyt jäljell' on vain veljet haudata
Ja riemuin heitä tervehtiä Roomaan.
 

TITUS

 
Se tehkää! Heidän sieluilleen nyt lausuu
Hyvästit viimeiset Andronicus:
 

(Torvien soidessa arkku lasketaan hautaan.)

 
Levätkää kunniassa, poikani!
Rauhassa maatkaa, Rooman parhaat urhot,
Maailman muutteista ja murheist' erin!
Ei täällä vilppi vaani, kateus paisu,
Ei kiron myrkyt kasva, ei käy myrsky,
Ei melu, kaikk' on tyyntä iki-unta.
Levätkää kunniassa, poikani!
 

(Lavinia tulee.)

LAVINIA

 
Eläköön kunniassa kauan Titus!
Ylevä isä, elä maineessa!
Tään haudan partaalla ma kyynelveron
Nyt maksan veljieni peijaisiksi,
Ja polvill' edessäsi maata kastan
Paluusi johdost' ilokyynelin.
Mua siunaa voitokkaalla kädelläsi,
Jonk' onnest' iloitsevat Rooman parhaat.
 

TITUS

 
Oi, hyvä Rooma, tämän lievikkeen
Sydämmen iloks säästit vanhukselle! —
Lavinia, elä iäkkäämmäks isää,
Hyveides mainett' ikuisesti lisää!
 

(Marcus Andronicus, Saturninus, Bassianus ja muita tulee.)

MARCUS

 
Eläköön kauan Titus, veli rakas!
Triumphis Roomalle on ilonäky.
 

TITUS

 
Suur' kiitos, tribuuni ja jalo veljyt!
 

MARCUS

 
Ja tervetulleet sodast' onnekkaasta,
Te langot elävät ja kaatuneet.
On sama onnen osa teillä, nuoret,
Jotk' isänmaanne eestä taistelitte;
Mut sen on peijaisjuhla taattavin,
Ken Solonin on onnen saavuttanut²
Ja maineen vuoteell' uhmaa sattumaa.
Titus Andronicus, tää Rooman kansa,
Jonk' aina olit tosi ystävä,
Mun, tribuuninsa, kautta lähettää
Tään valkean ja tahrattoman vaipan³
Ja kuolleen keisarimme poikain kanssa
Sun keisar'ehdokkaaksi asettaa.
Se ylles pue, ole candidatus,
Ja Roomaa päätönt' auta saamaan pää.
 

TITUS

 
Parempaa päätä jalo ruumis kaipaa
Kuin vanhan heikkoudesta vaappuvaa.
Tähänkö pukeuisin vaivaks teille?
Mun tänään julkisesti valitsette
Ja huomenn' elämän ja kruunun heitän
Ja uutta vaivaa teille tuotan vain. —
Ma vuotta neljäkymment' olen ollut
Soturis, Rooma, onnell' ohjannut
Maan sotavoimaa, hautaan kätkenyt
Ykskolmatt' urhopoikaa, jotka saivat
Ritarilyönnin kentällä ja aseiss'
Uroina maansa eteen kaatuivat.
Kunniasauva vanhukselle sopii,
Ei maita vallitseva valtikka;
Sen viime pitäjässä lujuutt' oli.
 

MARCUS

 
Sa kruunun, Titus, saat, jos sitä pyydät.
 

SATURNINUS

 
Tribuuni julkea, vai tiedät sen?
 

TITUS

 
Oi, tyynny, Saturninus!
 

SATURNINUS

 
                        Roomalaiset,
Minulle oikeutta! – Miekka maalle,
Patriisit! Älkää kätkekö sit' ennen
Kuin Saturninus Rooman keisar' on. —
Pois hornan kattilaan, Andronicus,
Jos multa kansan sydämmet sa ryöstät!
 

LUCIUS

 
Mies ylpeä, jok' onnes ehkäiset,
Kun jalo Titus hyvää sulle aikoo!
 

TITUS

 
Oi, tyynny, prinssi! Kansan sydämmet
Ma sulle hankin, puolees taivutan ne.
 

BASSIANUS

 
Andronicus, min' en sua imartele.
Vaan kunnioitan kuolinhetkeen asti.
Jos lahkoani ystävilläs lisäät,
Niin suuresti sua kiitän; kiitoshan
On jalomielisille parhain palkka.
 

TITUS

 
Te, jalot tribuunit, ja Rooman kansa,
Äänenne pyydän, vaali-oikeutenne:
Ne uskokaa Andronicukselle.
 

TRIBUUNIT

 
Andronicusta kunnioittaakseen
Ja urhon kotiin paluust' iloitakseen,
Sen kansa ottaa, kenen määrää hän.
 

TITUS

 
Tribuunit, kiitos suur'! Siis Saturninus
Valitkaa, keisarinne vanhin poika,
Jonk' avut varmaan Roomaa kirkastavat,
Niin kuin Titaanin säteet maailmaa,
Ja oikeuden kypsyttävät maassa.
Jos neuvoani kuulette, niin hänet
Siis kruunatkaa, – ja keisar' eläköön!
 

MARCUS

 
Patriisit ja plebeijit, yhteis-äänin
Ja hurraa-huudoin Saturninuksen
Siis valitsemme Rooman keisariksi:
Eläköön keisarimme Saturninus!
 

(Pitkällistä torventoitausta.)

SATURNINUS

 
Titus Andronicus, sua suosiostas
Mua kohtaan tämän päivän vaalissa
Täss' ansiosi-mukaisesti kiitän
Ja töillä hyvyytesi palkitsen.
Aluksi, Titus, korottaakseni
Sun mainettas ja perhees arvoa,
Ma teen Laviniasta keisarinnan,
Sydämmeni ja Rooman haltijan,
Ja Pantheoniss' otan avioksi.
Tää onko mieleesi, Andronicus?
 

TITUS

 
On, arvon herra; tämä liitto mulle
On varsin kunniaksi. Rooman nähden
Täss' omistan nyt Saturninukselle,
Kuninkaalle ja valtakunnan päälle,
Maanpiirin valtiaalle, miekkani,
Triumphi-vaununi ja vankini, —
Arvoisa lahja Rooman keisarille!
Nää ota vastaan kunniani merkit,
Jotk' alamaisen veroks etees lasken.
 

SATURNINUS

 
Suur' kiitos, jalo Titus, elon tuoja!
Kuink' annistas ja sinust' ylpeilen,
On Rooma muisteleva. Vähääkään jos
Unohdan äärettömist' ansioistas,
Uskollisuutens' unohtakoon Rooma!
 

TITUS (Tamoralle)

 
Olette, rouva, keisarin nyt vanki;
Hän arvonne ja säädyn mukaan teitä
Ja seuraannekin hyvin kohtelee.
 

SATURNINUS

 
Ihana nainen! Moist' ei pintaa tapaa:
Tuon naisin, jos viel' oisin naimaan vapaa. —
Pois otsan pilvet, kaunis kuningatar!
Vaikk' ilon tappanut on tappiosi,
Et silti Roomaan tullut pilkaksi:
Sua ruhtinaallisest' on kohdeltava.
Sanaani luota; katkeruus ei kaataa
Saa toivoa; voi lohduttajas nostaa
Sun goottein kuningatart' ylemmäksi. —
Lavinia, ethän tätä paheksu?
 

LAVINIA

 
En suinkaan: aateluutennehan takaa,
Ett' tarkoituksenne on siivo, vakaa.
 

SATURNINUS

 
Lavinia, kiitos! – Tulkaa, roomalaiset!
Vapaiksi vangit pääskööt lunnaitta.
Nyt rummuin, torvin vaali julistakaa!
 

BASSIANUS

 
Anteeksi, Titus, mun on tämä neiti.
 

(Tarttuu Laviniaan.)

TITUS

 
Mitä, herra? Tosiko on tarkoitus?
 

BASSIANUS

 
On, jalo Titus, luja myöskin päätös
Pysyä kiinni oikeudessani.
MARCUS. Suum cuique, sanoo roomalainen laki; On oikeus hällä ottaa omansa.
 

LUCIUS

 
Se hänen tuleekin, jos minä elän.
 

TITUS

 
Pois, konnat! Missä keisarin on vahti?
Petosta! Viety on Lavinia.
 

SATURNINUS

 
                           Viety?
Ken hänet vei?
 

BASSIANUS

 
               Se, joka vaikka konsa
Pois keltä tahans' ottaa morsionsa.
 

(Bassianus ja Marcus vievät pois Lavinian.)

MUCIUS

 
Avuksi, veljet! Minä ovea
Sill'aikaa miekallani vartioitsen.
 

(Lucius, Qvintus ja Marcius menevät.)

TITUS

 
Mukaani, prinssi! Tytön palautan.
 

MUCIUS

 
Täst' ette pääse.
 

TITUS

 
                  Mitä, nulkki? Kuka
Mua Roomass' estää?
 

(Pistää Muciuksen kuoliaaksi.)

MUCIUS

 
Auta, Lucius, auta!
 

(Lucius palaa.)

LUCIUS

 
Isä, väärin teitte, enemmän kuin väärin:
Tapoitte turmariidass' oman pojan.
 

TITUS

 
Et sinä eikä hän mun poikiani:
Mun poikani ei noin mua häväisis.
Lavinia keisarille tuo, sa konna!
 

LUCIUS

 
Kuolleena kyllä, vaan en vaimoks hälle;
Hän kihloilla on toiseen sidottu.
 

(Menee.)

SATURNINUS

 
Ei, Titus; keisarin ei tarvis häntä,
Ei hänt', ei sua, ei heimostasi ketään.
Sit' uskon, jok' on pilkannut mua kerran,
Mut sua ja pettopoikias en koskaan,
Jotk' ootte yhtyneet mua häväisemään.
Toist' eikö Roomass' ollut pilkattavaa
Kuin Saturninus? Niin, Andronicus,
Tää teko hyvin soveltuu sun kerskaas,
Ett' olen sulta kruunun kerjännyt.
 

TITUS

 
Kamalaa! Mitä tietää moinen moite?
 

SATURNINUS

 
Pois matkaasi, ja anna avus sille,
Jok' äsken miekka kädessä häntä liehi!
Saat uljaan vävyn, miehen, joka sopii
Pojilles hurjapäille kumppaniksi,
Kun Rooman yhteiskuntaa ryöstävät.
 

TITUS

 
Tuo sydämmen on haavaan puukonpisto.
 

SATURNINUS

 
Tamora rakas, kuningatar goottein,
Jok' olet ihanimpiin roomattariin
Kuin impiins' uljas Phoebe verrattuna,
Jos suostut moiseen äkkivalintaan,
Niin, Tamora, sun otan morsioksi
Ja Rooman kuningattareksi teen.
Sa, goottein kuningatar, suostutko?
Niin, kautta kaikkein Rooman jumalain
Käsill' on pappi jo ja vihkivesi,
Heleät loistaa tuohukset, ja kaikki
Hymenin juhlaa varten valmist' on —
Sen vannon, Rooman katuja en astu,
En palatsiini nouse ennen kuin
Vien täältä mukanani vihkivaimon.
 

TAMORA

 
Ja tässä, taivaan kuullen, sulle, Rooma,
Ma vannon: goottein kuningattaren
Jos Saturninus nostaa näin, niin lupaa
Hän olla hänen toiveittensa orja
Ja nuoruutensa vaalija ja äiti.
 

SATURNINUS

 
Siis Pantheoniin, kaunis kuningatar!
Jaloa ruhtinastanne nyt, herrat,
Ja sulo morsiantaan seuratkaa,
Jonk' antoi taivas Saturninukselle,
Näin kääntäin toisin hänen kohtalonsa.
Häämenot täydet siellä toimitamme.
 

(Saturninus seuralaisineen, Tamora poikineen, Aaron ja gootit poistuvat.)

TITUS

 
Hääsaattoon minua ei kutsuttu!
Sa milloin, Titus, yksin käydä sait
Ja solvattuna näin ja häväistynä?
 

(Marcus, Lucius, Qvintus ja Martius palaavat.)

MARCUS

 
Oi, Titus, katso! Kas, mit' olet tehnyt!
Sa kiivaudessa oivan poikas tapoit.
 

TITUS

 
Ei, hupsu tribuuni, hän mun ei ollut,
Et sinä, eikä nuokaan, joista lähti
Tää heimoamme häväisevä työ,
Epatto veli, epatot myös pojat!
 

LUCIUS

 
Mut haudatkaamme hänet niinkuin tulee:
Suo hälle sija veljiensä viereen.
 

TITUS

 
Pois, petturit! Ei tähän kammioon!
Viissataa vuott' on tämä hauta ollut;
Sen uljaaks uudistin; se arvopaikka
On urhojen ja Rooman uskottujen,
Ei kurjan, kapinassa kaatuneen.
Haudatkaa mihin mieli, vaan ei tähän.
 

MARCUS

 
Veli, armoton sa olet. Maine kertoo
Nepaani Muciuksen urhotöistä;
Hän haudattava veljeinsä on viereen.
 

QVINTUS & MARTIUS

 
On pakosta, tai meistä saa hän seuraa.
 

TITUS

 
Pakosta? Kuka konna sanoi sen?
 

QVINTUS

 
Se, joka siitä vastaa, vaikk' ei tässä.
 

TITUS

 
Mua uhmatenko hänet hautaatte?
 

MARCUS

 
Ei, jalo Titus; sua pyydämme,
Ett' anteeks hälle suot ja hautaat hänet.
 

TITUS

 
Sinäkin, Marcus, iskit arvooni:
Söit noiden poikain kanssa kunniaani.
Olette vihamiehiäni kaikin;
Pois! Kyllänsä jo teistä vanhus saikin.
 

MARCUS

 
Hän houreissaan on aivan; tulkaa pois!
 

QVINTUS

 
En minä, kunnes Mucius haudataan.
 

(Marcus ja Tituksen pojat polvistuvat.)

MARCUS

 
Veli, sen nimen kautta luonto pyytää, —
 

QVINTUS

 
Isä, sen nimen kautta luonto puhuu, —
 

TITUS

 
Vait sinä, muut jos tahtoo mitään voittaa!
 

MARCUS

 
Suur' Titus, sinä puoli sieluani, —
 

LUCIUS

 
Isä, meidän kaikkein olemus ja sielu, —
 

MARCUS

 
Oi, salli Marcus-veljes haudata
Nepaansa kallis tähän hyveen kätköön:
Hän kuoli kunnian ja Lavinian tähden.
Äl' ole barbaari, vaan roomalainen:
Helleenit hautasivat Ajaxinkin,
Tuon henkipaton; häntä hautaamaan
Laerteen viisas poika⁴ heitä neuvoi.
Ilosi, nuori Muciuskin, siis tässä
Sijansa saakoon.
 

TITUS

 
                 Nouse, Marcus, nouse! —
Näin surullist' en päivää ole nähnyt:
Mua Roomass' omat pojat häväisevät! —
No, hautaa hänet; sitten hautaa minut.
 

(Mucius lasketaan hautaan.)

LUCIUS

 
Tuoss' ystäväisi luona luusi maatkoot,
Siks kunnes kumpus voittomerkit peittää!
 

KAIKKI (polvillaan)

 
Jaloa Muciust' ei saa itkein surra:
Ken hyveen eestä kuoli, maineess' elää.
 

MARCUS

 
Mut – jättääksemme nämä synkät mietteet —
Kuink' on tuo viekas goottein kuningatar
Niin äkist' ylentynyt Roomassa?
 

TITUS

 
En tiedä; tiedän vain, ett' on niin laita;
Mut onko siinä juonta, tietää taivas.
Hän velass' eikö suuress' ole sille,
Jok' onneen moiseen hänet toi niin kaukaa?
Hän varmaan jalosti sen palkitsee.
 

(Torventoitauksia. Toisesta ovesta tulevat Saturninus seurueineen, Tamora, Demetrius, Chiron ja Aaron; toisesta Bassianus, Lavinia ja muita.)

SATURNINUS

 
No, Bassianus, sinä voiton sait:
Iloksi olkoon sulle morsiosi!
 

BASSIANUS

 
Ja sulle sun: en sano enempää,
Ja vähempää en toivo; hyvästi!
 

SATURNINUS

 
Jos laki Roomass' on ja mulla valta,
Niin sinä, petturi, ja puolueesi
Kadutte vielä tätä ryöstöä.
 

BASSIANUS

 
Se ryöstöäkö, omani jos otan,
Oman kihlattuni, oman vaimoni?
Mut Rooman laki tässä päättäköön;
Sill'aikaa pidän mikä mulle kuuluu.
 

SATURNINUS

 
Hyv' on; mua hylysti sa kohtelet,
Mut tylysti sua pitelen, jos elän.
 

BASSIANUS

 
Mun teostani tulee vastata
Paraimman mukaan, vaikka hengelläni.
Nyt sen vain sanon teidän armollenne —
Sen olen Roomalle ma velkapää —
Tään jalon miehen, Titus-sankarin,
On kunnia ja maine häväistynä;
Hän pelastaaksensa Lavinian
Nuorimman poikans' omin käsin tappoi
Sun tähtesi ja vihastuen siitä,
Ett' antiaan ei vapaast' antaa saanut.
Siis armoon ota hänet, Saturninus:
Hän töissään sinua ja Roomaa kohtaan
On ollut niinkuin ystävä ja isä.
 

TITUS

 
Bassianus, sinä työni jätä rauhaan;
Sinä ja nuo, te minut häväisitte.
Vanhurskas taivas tietää sen ja Rooma,
Kuink' olen Saturninust' ihaillut.
 

TAMORA

 
Suur' ruhtinas, jos valtasilmäs koskaan
Tamoraan armossa on katsonut,
Niin kuule, mitä puoltamaton puhuu:
Ma pyydän, armas, anteeks anna kaikki.
 

SATURNINUS

 
Mitä, rouva? Tulin julki häväistyksi,
Ja senkö kostamatta nielisin?
 

TAMORA

 
Ei, Rooman jumalat mua varjelkoot,
Ett' oisin syypää sinun häpeääsi!
Mut kautta kunniani taata tohdin,
Ett' ylvä Titus syytön kaikess' on:
Tuo raivo on vain suora tuskan ilme.
Ma pyydän, ota hänet armoihin;
Älä hylkää turhast' oivaa ystävää;
Äl' yrmein katsein riko hellää mieltä. —
 

(Syrjään Saturninukselle.)

 
Neuvooni suostu, anna perään; salaa
Kaikk' äkeys ja harmi: uusi olet
Sa valtaistuimella istukas;
Vähällä voivat patriisit ja kansa
Tituksen käydä puolelle ja sinut
Pois syöstä kiittämättömyyden vuoksi,
Jok' on, näet, julma synti Roomassa.
Pyyntööni suostu, jätä huoli mulle.
Kun aika tulee, tapan heidät kaikki,
Hävitän perheensä ja puolueensa,
Tuon julman isän pettosikiöineen,
Joit' armahtamaan poiuttani pyysin.
Näkevät, mit' on antaa kadulla
Kuningattaren turhaan polvistua. —
 

(Ääneen.)

 
Tule, rakas; – tulkaa pois, Andronicus; —
Vanhusta auta, mieltään virkistä,
Sen muuten katsees hirmumyrsky murtaa.
 

SATURNINUS

 
Oi, nouse, Titus! Keisarinna voitti.
 

TITUS

 
Suur' kiitos teille, valtias, ja hälle!
Uutt' antaa voimaa sanat nuo ja katseet.
 

TAMORA

 
Nyt, Titus, liittynyt kun olen Roomaan
Ja tunnustettu roomattareksi,
Mun tulee keisaria hyvään johtaa.
Niin, tänään, Titus, kaikki viha sammuu,
Ja mulle kunniaks se olkoon, että
Sovitin teidät ystäväinne kanssa. —
Ma teidän puolestanne, Bassianus,
Tein pyhän lupauksen keisarille,
Ett' alistutte sekä mukaannutte. —
Lavinia, – ja te, nuoret, – rohkeutta!
Mun neuvostani polvillanne nöyräst'
Anokaa majesteetilt' anteeksi.
 

LUCIUS

 
Sen vannon keisarin ja taivaan nähden,
Ett' aie oli sopuisimmin puoltaa
Vain sisaren ja omaa kunniaa.
 

MARCUS

 
Sen minäi kunniani kautta vannon.
 

SATURNINUS

 
Pois vain, ja vait! Meit' älkää vaivatko.
 

TAMORA

 
Ei, rakkaani, nyt ollaan ystäviä.
Tribuuni lankoinensa polvistuvat;
En kieltoon tyydy; rakas, katso taakses.
 

SATURNINUS

 
Sun tähtes, Marcus, ja sun veljes tähden
Ja armaan Tamorani pyynnöstä
Suon anteeks noiden nuorten ilkityöt.
Nouskaatte! Näet, Lavinia, vaikka minut
Tylysti jätit, sain tok' ystävän,
Ja varmana kuin kuolo vannoin, etten
Papista poikamiesnä eriäisi.
Pois tulkaa! Keisarin jos hoviin mahtuu
Kaks morsianta, niin, Lavinia, sinä
Ja ystäväsi olkaa vieraani. —
Tää, Tamora, on rakkauden päivä.
 

TITUS

 
Jos majesteetin halu huomenna
On tulla pantterin ja hirven ajoon,
Niin aamull' ääness' ovat koirat, torvet.
 

SATURNINUS

 
Ma tulen, Titus; siitä kiitokset!
 

(Torventoitauksia. Menevät.)