Novelleja Decameronesta

KYMMENES KERTOMUS

Saluzzon maakreivi on alustalaistensa pyyntöjen tähden pakoitettu ottamaan vaimon, ja saadakseen sen mieleisensä, hän ottaa erään talonpojan tyttären, jonka kanssa hänelle syntyy kolme lasta. Hän uskottelee vaimolleen, että on surmauttanut nuo lapset. Sitten hän on kyllästyvinään vaimoonsa ja ottavinaan uuden, ja antaa tyttärensä palata kotiin muka sinä uutena ja karkoittaa vaimonsa paitasillaan pois. Mutta kun hän huomaa vaimonsa kaikissa kohtaloissa kärsivälliseksi, ottaa hän hänet rakkaampana kuin koskaan ennen takaisin kotiin, näyttää hänelle hänen suuret lapsensa ja kunnioittaa ja vaatii muitakin kunnioittamaan häntä markiisittarena.

Jo kauan aikaa sitten oli Saluzzojen maakreivillisen suvun päämiehenä nuorukainen nimeltä Gualtieri, joka, eläen ilman vaimoa ja lapsia, ei käyttänyt aikaansa mihinkään muuhun kuin linnustukseen ja metsästykseen eikä aikonutkaan ottaa vaimoa ja saada lapsia. Jossa suhteessa hän olikin sangen viisas.

Mutta se seikka ei miellyttänyt hänen vasallejaan, jotka monta kertaa pyysivät, että hän ottaisi vaimon, ettei hän jäisi perillisettä ja he itse ilman lääninherraa. Ja he tarjoutuivat etsimään hänelle vaimoa ja sellaisesta isästä ja äidistä polveutuvaa, että hän voi toivoa hänestä hyvää ja olla häneen aivan tyytyväinen. Mutta Gualtieri vastasi heille: Ystäväni, te pakoitatte minua sellaiseen, jonka minä olin tosiaan päättänyt olla aina tekemättä, ajatellen kuinka vaikea asia on löytää sellaista, joka on tavoiltaan sovelias, ja miten suuri joukko päinvastaista lajia on, sekä kuinka kovaa on sen miehen elämä, joka yhtyy hänelle soveltumattomaan naiseen. Ja jos sanotte, että uskotte tuntevanne tyttäret isistä ja äideistä, ja päättelette siitä, että voitte antaa minulle sellaisen, joka minua miellyttää, niin hulluttelette. Sillä enpä ymmärrä laisinkaan, miten te voisitte tuntea isät tai tyttärien äitien luonteen salaisuudet; ja vaikkapa ne tuntisittekin, useinpa ovat tyttäret erilaisia kuin isät ja äidit. Mutta koska te välttämättä haluatte kietoa minut näihin kahleihin, niin tahdon taipua. Ja etten saisi syyttää muita kuin itseäni, jos huonosti onnistun, niin tahdon olla itse valitsijana. Mutta vakuutan samalla, että jos sitten ette kunnioita häntä, otinpa millaisen tahansa, kuin herratartanne ainakin, niin saatte omaksi vahingoksenne kokea, miten raskasta minun oli ottaa vaimo teidän pyynnöstänne vasten tahtoani.

Jalot vasallit vastasivat, että he ovat tyytyväisiä, kun hän vaan päättäisi ottaa vaimon.

Gualtieria olivat jo hyvän aikaa miellyttäneet erään köyhän tytön tavat, joka oli kotoisin eräästä hänen kartanonsa läheisestä kylästä. Ja koska tyttö oli tarpeeksi kaunis, niin hän ajatteli, että tuon kanssa hänen elämänsä pitäisi olla onnellista. Ja sentähden hän, sen enempää etsimättä, päätti naida sen tytön, ja kun hän oli kutsuttanut luokseen hänen isänsä, sopi hän tämän kanssa, joka oli hyvin köyhä mies, että hän ottaa hänen tyttärensä vaimokseen.

Tämän tehtyään kokosi Gualtieri kaikki seudulla olevat ystävänsä ja sanoi heille: Ystäväni, teistä on ollut ja on mieleistä, että minä otan itselleni vaimon, ja minä olen nyt päättänyt sen tehdä, enemmän ollakseni teidän mieliksenne kuin omasta vaimon omistamisen halusta. Te tiedätte, mitä minulle lupasitte, nimittäin olla tyytyväisiä ja kunnioittaa herrattarena sitä, jonka minä otan, olipa hän mikä tahansa. Ja siksi on tullut aika, jolloin minä voin täyttää lupaukseni teille ja jolloin tahdon, että tekin pidätte sen minulle. Minä olen löytänyt sydämeni mukaisen tytön, aivan täältä läheltä, jonka minä aion ottaa vaimokseni ja tuoda jonkun päivän päästä kotiini. Ja siksi ajatelkaa kauniiden häiden valmistusta ja millä tavoin otatte hänet kunnioittaen vastaan, niin että saatan olla teidän lupaukseenne yhtä tyytyväinen kuin te voitte olla minun.

Kunnon vasallit vastasivat kaikki iloissaan, että se on heistä mieleen ja että, olipa tyttö kuka tahansa, he ottavat hänet rouvana vastaan ja kunnioittavat häntä joka suhteessa herrattarenaan. Tämän jälkeen he ryhtyivät kaikki järjestämään kauniita, suuria ja iloisia juhlia, ja samoin teki myöskin Gualtieri. Hän valmistutti suurelliset ja kauniit juhlat ja kutsutti niihin paljon ystäviään ja tuttujaan ja aatelismiehiä ja muuta ympäristön väkeä. Ja sitäpaitsi hän antoi leikata ja tehdä paljon kauniita ja komeita pukuja, erään tytön mitalla, joka näytti hänestä saman kokoiselta kuin se tyttö, jonka hän oli päättänyt naida. Ja paitsi tätä hän hankki koruvyöt ja sormukset ja kalliin ja kauniin kruunun ja kaikkea muuta, mitä morsiamen varustuksiin kuuluu.

Ja kun tuli päivä, jolloin hän oli päättänyt viettää häänsä, nousi hän noin kaksi ja puoli tuntia auringon noususta ratsun selkään, ja samoin kaikki muut, jotka olivat tulleet hänelle osoittamaan kunnioitusta; ja kun kaikki oli tarpeelliseen kuntoon varustettu, sanoi hän: Herrat, aika on mennä morsianta noutamaan. Ja hän lähti koko seurueineen matkalle, ja he tulivat kylään sekä tytön isän talolle ja löysivät tytön, joka juuri palasi kiireesti kaivolta vettä noutamasta, mennäkseen sitten muiden naisten kanssa katsomaan Gualtierin morsiamen tuloa.

Kun Gualtieri hänet näki, niin huusi hän häntä nimeltä, joka oli Griselda, ja kysyi, missä hänen isänsä oli. Siihen tyttö vastasi häveliäästi: Herrani, hän on tuolla kotona.

Silloin Gualtieri laskeusi satulasta, käski kaikkien odottaa häntä ja meni yksin kurjaan majaan, jossa tapasi tytön isän, nimeltään Giannucolo, ja sanoi hänelle.

Minä olen tullut ottamaan vaimokseni Griseldaa, mutta ensin tahdon kysyä häneltä jotain sinun läsnäollessasi.

Ja sitten hän kysyi, koettaisiko Griselda, jos hän ottaisi hänet vaimoksensa, aina olla hänen mielikseen eikä närkästyä mistään seikasta, mitä mies sanoisi ja tekisikin, ja olisiko hän tottelevainen, ja paljon muita sellaisia kysymyksiä, joihin kaikkiin tyttö vastasi: Lupaan!

Silloin Gualtieri otti Griseldaa kädestä ja vei hänet ulos ja riisutti koko seurueensa ja kaikkien muiden läsnäollessa hänet alastomaksi; ja tuotettuaan ne vaatteet, jotka hän oli teettänyt, puetti heti Griseldan niihin ynnä jalkineihin, ja käski asettamaan hänen päähänsä, joka oli aivan sukimaton, kruunun ja sanoi tämän jälkeen kaikkien kummaksi: Herrat, tässä on se, jonka minä aion tehdä vaimokseni, jos hän tahtoo minut miehekseen. Ja sitten hän kääntyi tytön puoleen, joka seisoi häpeissään ja arastellen paikallaan, ja sanoi hänelle: Griselda, tahdotko minut mieheksesi? Johon tämä vastasi: Herrani, tahdon. Ja Gualtieri sanoi: Ja minä tahdon sinut vaimokseni! Ja hän solmi kaikkien läsnäollessa kihlauksen tytön kanssa.

Ja kun hän oli nostattanut morsiamensa ratsun selkään, vei hän hänet kunniakkaassa saatossa kotiinsa. Siellä vietettiin kauniit ja suuret häät ja sellaiset juhlat, kuin Gualtieri olisi ottanut Ranskan kuninkaan tyttären.

Nuori vaimo näyttikin siltä, kuin hän olisi pukujen keralla muuttunut sekä mieleltään että tavoiltaan. Hän oli, kuten jo sanoimme, kasvultaan ja muodoltaan kaunis, ja niinkuin hän oli kaunis, samoin muuttui hän miellyttäväksi, herttaiseksi ja hienotapaiseksikin, joten hän ei näyttänyt suinkaan Giannucolon tytöltä ja entiseltä lammaspaimenelta, vaan jonkun aatelisen herran tyttäreltä. Siten hämmästytti hän kaikki, jotka olivat hänet ennen tunteneet. Ja sitäpaitsi oli hän niin tottelevainen ja alamainen miehellensä, että Gualtieri piti itseään tyytyväisimpänä ja onnellisimpana ihmisenä koko maailmassa. Ja samoin oli hän miehensä alustalaisille niin ystävällinen ja niin lempeä, ettei ollut ketään, joka ei olisi häntä rakastanut enemmän kuin itseään ja mielellään kunnioittanut, ja kaikki rukoilivat hänelle hyvää ja onnea ja lisääntyvää arvoa. Ja nyt sanottiin, vaikka ennen oli ollut tapana sanoa, että Gualtieri ei tehnyt oikein viisaasti, kun otti hänet vaimokseen, että Gualtieri oli viisain ja selvänäköisin mies koko maailmassa, sillä kukaan muu kuin hän ei olisi koskaan tainnut huomata Griseldan jaloja avuja, jotka olivat kätketyt huonoihin vaatteihin ja talonpoikaiseen asuun.

Ja hyvinkin pian rouva sai aikaan sen, että ei ainoastaan hänen maakreivikunnassaan, vaan kaikkialla, ennenkuin pitkä aika oli kulunut, puhuttiin hänen kunnostaan ja hyvästä käytöksestään; ja jos hänen miestään oli jotenkin silloin moitittu, kun hän otti Griseldan vaimokseen, niin kääntyi sen puheen laatu nyt päinvastaiseksi.

Hän ei ollut elänyt kauan Gualtierin kanssa, kun hän tuli raskaaksi ja synnytti ajallansa tytön, josta Gualtieri oli sangen iloissaan. Mutta pian tämän jälkeen tuli Gualtierin mieleen omituinen ajatus, nimittäin koetella pitkällisellä kokeella ja sietämättömällä tavalla Griseldan kärsivällisyyttä. Ensin hän pisteli häntä puheilla, ollen muka kyllästynyt ja sanoen, että hänen vasallinsa ovat hyvin tyytymättömiä Griseldaan hänen sukuperänsä vuoksi, ja varsinkin nyt, kun he näkevät, että Griselda saa lapsia. Ja tytöstä, joka oli syntynyt, olivat he muka kovin harmissaan eivätkä osanneet siitä muuta kuin nurista.

Nämä sanat kuullessaan vastasi vaimo, muuttamatta ilmettä tai hyvää käytöstään millään tavalla: Herrani, tee minulle, mitä luulet kunniasi ja rauhasi vaativan, sillä minä olen kaikkeen tyytyväinen, koska tiedän olevani halpa heidän rinnallaan ja etten ollut kelvollinen tähän kunniaan, johon sinä hyvyydessäsi minut korotit.

Tämä vastaus oli Gualtierista hyvin mieleinen, sillä hän huomasi, ettei Griselda ollut tullut lainkaan ylpeäksi kunniasta, jota hän ja muut olivat hänelle osoittaneet.

Vähän aikaa sen jälkeen hän puhui ylimalkaisin sanoin vaimolleen, etteivät alamaiset voineet sietää tuota Griseldan synnyttämää tyttöä, ja lähetti sitten Griseldan luo neuvomansa palvelijan, joka sanoi hyvin surullisen näköisenä: Madonna, jos en tahdo kuolla, niin täytyy minun tehdä niinkuin herrani minua käskee. Hän on käskenyt minun ottaa tämän teidän tyttärenne, joka … minun … eikä sanonut muuta.

Kun vaimo kuuli nämä sanat ja näki palvelijan kasvot sekä muisti miehensä puheet, ymmärsi hän, että palvelijaa oli käsketty tappamaan hänen lapsensa. Siksi hän otti sen heti kehdosta ja, suudeltuaan ja siunattuaan sitä, laski sen, vaikka tunsikin sydämessään suurta tuskaa, ilmettä muuttamatta palvelijan syliin ja sanoi: Kas tässä, täytä täsmällisesti se, mistä sinun ja minun herrani on sinulle käskenyt. Mutta älä heitä sitä paikkaan, jossa pedot ja linnut sen syövät, jollei hän nimenomaan niin käskenyt.

Kun palvelija oli ottanut lapsen ja ilmoittanut Gualtierille, mitä nainen oli sanonut, niin lähetti tämä, ihmetellen Griseldan kestävyyttä, hänet viemään sitä Bolognaan eräälle naissukulaiselleen, jonka hän pyysi sitä huolellisesti hoitamaan ja kasvattamaan, sanomatta koskaan, kenen lapsi se oli.

Tämän jälkeen tapahtui, että vaimo tuli uudestaan raskaaksi ja synnytti ajallansa poikalapsen, joka oli Gualtierista hyvin rakas. Mutta hänelle ei vielä riittänyt se, mitä hän oli tehnyt, vaan hän kidutti yhä julmemmilla puheilla vaimoaan, ja sanoi vihaisen näköisenä hänelle eräänä päivänä: Vaimo, sitten kun sinä sait tämän poikalapsen, en ole saanut enää tuokioksikaan rauhaa alustalaisiltani, niin kovasti he valittavat, että Giannucolon tyttärenpoika tulee minun jälkeeni heidän herrakseen. Siksi minä pelkään, että jos en tahdo itse tulla karkoitetuksi, minun on pakko tehdä sama kuin jo kerran ennen tein, ja viimein hyljätä sinut ja ottaa toinen vaimo.

Vaimo kuunteli häntä kärsivällisellä mielellä eikä vastannut muuta kuin: Herrani, ajattele tyydyttää itseäsi ja omia toivomuksiasi, minua älä lainkaan ajattele, sillä minusta ei ole mikään seikka mieluista, ellen näe sen olevan sinulle mieliksi.

Muutamien päivien päästä Gualtieri lähetti ottamaan pojan, samalla tavalla kuin oli lähettänyt ottamaan tytönkin, ja uskotellen, että oli lapsen surmauttanut, toimitti sen samalla tavoin kasvatettavaksi Bolognaan niinkuin oli tehnyt tytöllekin. Tästä seikasta ei rouva näyttänyt ilmettäkään eikä sanonut muuta kuin oli tytöstä sanonut. Gualtieri ihmetteli tätä kovasti ja oli vakuutettu, ettei kukaan muu nainen olisi voinut tehdä sitä, mitä Griselda teki. Ja ellei hän olisi itse nähnyt, miten hellästi hän lapsiaan rakasti silloin, kun se oli hänen miehensä mieleen, niin olisi hän luullut, että Griselda teki välinpitämättömyydestä näin. Mutta nyt hän tiesi hänen tekevän sen älykkäänä naisena.

Gualtierin alustalaiset, jotka luulivat, että hän oli surmauttanut lapsensa, moittivat häntä kovasti ja pitivät julmana ihmisenä, mutta säälivät vaimoa sangen suuresti. Mutta tämä ei kuitenkaan sanonut koskaan naisille, jotka surkuttelivat häntä kuolleiden lasten tähden, muuta kuin että hänestä oli se soveliasta samoin kuin siitäkin, joka lapset siittänyt oli.

Mutta kun useita vuosia oli kulunut tyttären syntymästä, näytti Gualtierista olevan aika asettaa Griseldan kärsivällisyys viimeiselle koetukselle. Sentähden hän sanoi monien vasalliensa kuullen, ettei hän millään tavalla enää voi sietää Griseldaa vaimonansa, ja että hän tunsi nyt tehneensä pahoin ja lapsellisesti silloin, kun oli hänet ottanut. Ja siksi hän aikoi kaikin mokomin vaikuttaa paaviin, että tämä antaisi hänen ottaa toisen vaimon ja hyljätä Griseldan.

Siitä monet kelpo miehet moittivat häntä ankarasti, mutta hän ei vastannut heille muuta kuin että niin tulee käydä.

Kun vaimo kuunteli näitä seikkoja ja kun häntä näytti odottavan paluu isän kotiin, ehkäpä paimentamaan lampaita niinkuin hän ennenkin oli tehnyt, vieläpä sekin, että hänen oli nähtävä toisen omana mies, jolle hän toivoi pelkkää hyvää, niin hän suri itsekseen kovasti. Mutta niinkuin hän oli kärsinyt muutkin kohtalon vääryydet, niin päätti hän kestää tämänkin tyynin kasvoin.

Jonkun ajan päästä Gualtieri hankki väärennetyt kirjat Roomasta ja ilmoitti alamaisilleen, että paavi oli niissä antanut hänelle luvan ottaa toisen vaimon ja jättää Griseldan. Siksi hän, kutsuttuaan Griseldan eteensä, sanoi monien läsnäollessa hänelle: Vaimo, paavin minulle antamalla luvalla saan ottaa toisen vaimon ja hyljätä sinut. Ja koska minun esi-isäni ovat olleet näiden seutujen korkeaa aatelia ja herroja, kun taas sinun ovat aina olleet talonpoikia, niin tahdon, ettet sinä enää ole minun vaimoni, vaan menet takaisin Giannucolon luokse, niine myötäjäisinesi, jotka minulle toit. Ja minä otan sitten tänne toisen, jonka olen nähnyt itselleni soveliaammaksi.

Kun nainen nämä sanat kuuli, pidätti hän suurella ponnistuksella, vastoin naisen luonnetta, kyyneleensä ja vastasi: Herrani, minä olen aina tuntenut, ettei minun halpa säätyni sovi millään tavalla teidän aateluuteenne, ja siitä, että olen ollut luonanne, kiitän teitä ja Jumalaa, enkä ole koskaan ottanut enkä pitänyt sitä lahjana, vaan ainoastaan lainana. Teistä on soveliasta nyt ottaa se takaisin, ja minusta täytyy olla ja on soveliasta se teille antaa. Tässä on sormus, jolla minut kihlasitte, ottakaa se. Käskette, että minun on vietävä mukaani ne myötäjäiset, jotka teille toin; siihen ette tarvitse maksajaa enkä minä kukkaroa ja kantajaa, sillä en ole unohtanut, että alastonna minut saitte. Ja jos teistä on kunniallista, että kaikki näkevät sen ruumiin, jossa kannoin teidän siittämiänne lapsia, niin lähden alasti; mutta minä rukoilen teiltä, palkinnoksi neitsyydestä, jonka tänne toin, mutta jota en vie pois, että suvaitsisitte minun ottaa ainoastaan yhden paidan myötäjäisteni päällisiksi mukaani.

Gualtieri, jolla oli suurempi halu itkeä kuin mitään muuta, piti kuitenkin kasvonsa kylminä ja vastasi: No, ota sitten yksi paita.

Mikä oli väkeä ympärillä, kaikki rukoilivat Gualtieria, että hän lahjoittaisi Griseldalle yhden puvun, niin ettei naisen, joka oli ollut kolmetoista vuotta ja kauemminkin hänen vaimonaan, nähtäisi lähtevän niin köyhänä ja häpeällisesti hänen kodistansa, ainoastaan paita yllä. Mutta hukkaan menivät rukoukset, ja Griselda poistui Gualtierin kodista paitasillaan ja avojaloin ja avopäinkin, toivottaen kaikki Jumalan haltuun, ja palasi isänsä luokse, kaikkien niiden vuodattaessa kyyneleitä ja valittaessa, jotka hänet näkivät.

Giannucolo, joka ei ollut koskaan voinut uskoa todeksi, että Gualtieri pitäisi hänen tytärtään aina vaimonaan, vaan oli joka päivä tätä odottanut, oli säilyttänyt ne vaatteet, jotka Griselda oli riisunut sinä aamuna, jolloin Gualtieri oli hänet ottanut vaimokseen. Niin ollen toi isä ne hänelle takaisin, ja kun Griselda oli pukeutunut niihin, ryhtyi hän jälleen isän kodin pikku askareihin, joita hän tavallisesti ennenkin teki, ja kesti lujamielisesti tämän vainoavan kohtalonsa hurjan hyökkäyksen.

Kun Gualtieri oli tämän tehnyt, uskotteli hän omaisilleen, että hän oli nyt ottanut erään Panagon kreivin tyttären. Ja teettäen suuria valmistuksia häitä varten lähetti hän sanomaan Griseldalle, että tämä tulisi hänen luoksensa, ja ilmoitti hänelle, kun hän oli tullut: Minä tuon nyt vaimokseni sen naisen, jonka olen äskettäin valinnut, ja aion osoittaa hänelle kunnioitusta hänen ensi kertaa tänne tullessaan. Ja sinä tiedät, ettei minulla ole täällä naisia, jotka osaisivat järjestää kamareita eikä tehdä monenmoista muuta, mitä sellaisiin juhliin tarvitaan. Ja siksi sinä, joka tunnet nämä kotiasiat paremmin kuin toiset, valmistu tekemään, mitä siinä tehtävää on, ja kutsuta naisia, jotka parhaiksi näet, ja ota heitä vastaan niinkuin olisit täällä emäntänä. Sitten, häitten jäljestä, voit jälleen mennä kotiisi.

Vaikka nämä sanat olivat kuin puukonpistoja Griseldan sydämeen, koska hän ei ollut voinut masentaa rakkauttaan Gualtieria kohtaan niinkuin oli luopunut ulkonaisesta onnestansa, niin vastasi hän: Herrani, minä olen siihen aivan valmis. Ja hän tuli talonpoikaisissa ja karkeissa vaatteissaan taloon, josta oli vähän ennen paitasillaan lähtenyt, ja alkoi lakaista ja järjestellä huoneita ja antoi asettaa vuoteet ja verhoja saleihin ja huolehti keittiöstä ja ryhtyi käsiksi kaikkeen ikäänkuin olisi ollut talon halpa piika. Eikä hän hellittänyt, ennenkuin oli kaikki varannut ja järjestänyt niinkuin piti. Ja tämän jälkeen hän kutsutti Gualtierin puolesta kaikki seudun vallasnaiset, ja alkoi odottaa juhlia. Ja kun hääpäivä tuli, niin otti hän, vaikka hänellä olikin yllään vain köyhän vaatteet, hienosti, ylhäisen tavoin ja iloisin kasvoin vastaan kaikki naiset, jotka sinne tulivat.

Gualtieri oli antanut kasvattaa huolellisesti lapsiansa Bolognassa erään naissukulaisen luona, joka oli naimisissa Panagon kreivin suvussa, ja tyttö oli nyt kahdentoista vuoden iässä ja niin kaunis, ettei ole nähty missään vertaa, ja poika kuusi-vuotias. Ja Gualtieri oli lähettänyt sanan Bolognaan serkulleen ja pyytänyt, että hän suvaitsisi tulla hänen tyttärensä ja poikansa kanssa Saluzzoon ja toimittaisi mukaansa matkaamaan kauniin ja arvokkaan seurueen. Ja serkun oli kaikille sanottava, että hän vei tyttöä Gualtierin vaimoksi, eikä millään tavalla ilmaistava kellekään, kuka tyttö oikeastaan oli.

Ylimys teki niinkuin maakreivi oli häntä pyytänyt ja lähti matkalle sekä saapui jonkun päivän kuluttua tytön ja hänen veljensä ja ylhäisen seurueen kanssa päivällisaikaan Saluzzoon, jossa hän näki kaikki maalaiset ja paljon ympäristön naapureja odottamassa tämän Gualtierin uuden vaimon tuloa.

Kun rouvat olivat ottaneet tyttären vastaan ja astuivat saliin, johon pöydät oli asetettu, niin tuli Griselda, siinä asussa kuin hän oli, iloisesti tyttärensä luo ja sanoi: Tervetuloa, minun rouvani! Naiset, jotka olivat pyytäneet hartaasti, mutta turhaan, Gualtieria, antamaan Griseldan olla jossakin kamarissa tai lainaamaan hänelle jonkin hänen entisistä puvuistaan, niin ettei hän esiintyisi tuollaisena vierasten edessä, sijoitettiin sitten pöytään ja alettiin heitä palvella. Tytärtä katselivat kaikki, ja jokainen sanoi, että Gualtieri oli tehnyt hyvän vaihtokaupan. Mutta toisten keralla kiitteli Griseldakin häntä paljon ja samoin hänen pikku veljeänsä. Gualtieri arveli nyt täydellisesti nähneensä kaiken sen kärsivällisyyden, mitä hän vaimoltaan toivoi, sillä hän huomasi, ettei uusi asiain tila häntä lainkaan muuttanut, sekä oli varma, ettei tämä johtunut järjen heikkoudesta, koska hän tunsi Griseldan hyvin älykkääksi naiseksi. Ja siksi näytti hänestä olevan aika päästää Griselda siitä katkeruudesta, jota hän varmaankin sydämeensä kätki, vaikka ulkomuoto olikin luja. Hän kutsutti siis Griseldan eteensä ja sanoi hymyillen hänelle kaikkien kuullen: Mitäs pidät meidän vaimostamme?

Herrani, vastasi Griselda, minusta hän on sangen hyvä, ja jos hän on yhtä viisas kuin kaunis, kuten luulen, niin epäilemättäkin voitte elää hänen kanssaan maailman onnellisimpana miehenä. Mutta minä rukoilen teitä niin paljon kuin taidan, ettette tuottaisi tälle sellaisia tuskia kuin tuotitte sille, joka oli ennen vaimonanne. Sillä melkein luulen, ettei hän jaksaisi niitä kestää, koska hän on nuorempi ja sitäpaitsi kasvatettu hyville päiville, kun taas se toinen oli lapsesta saakka tottunut vaivoihin.

Kun Gualtieri näki, että Griselda luuli ihan varmasti tytärtänsä hänen tulevaksi vaimokseen, eikä kuitenkaan puhunut millään lailla pahemmin kuin ennen, niin kutsui hän hänet viereensä istumaan ja sanoi: Griselda, nyt on sinun aika nauttia pitkän kärsivällisyytesi hedelmistä ja muiden, jotka ovat minua pitäneet julmana ja kierona ja petomaisena, nähdä, että minä tein sen, mitä tein, aiotussa tarkoituksessa. Sillä minä tahdoin opettaa sinua olemaan vaimona, ja heitä vaimoa ottamaan ja pitämään, sekä luoda itselleni ainaisen rauhan niin kauan kuin sinun kanssasi elän. Sitä en laisinkaan uskonut silloin saavani, kun otin vaimon, ja siksi minä, todistusta hankkiakseni, kidutin ja kiusasin sinua kaikilla niillä tavoilla kuin tiedät. Mutta koska nyt en milloinkaan ole huomannut sinun poikenneen sanoilla tai teoilla minun tahdostani, joten luulen saavani sinusta sen lohdutuksen, jota toivoin, niin aion antaa sinulle yhdessä tuokiossa takaisin kaiken, mitä monina sinulta riistin, ja korvata suurimmalla hellyydellä vaivat, joita sinulle tuotin. Ota siis iloisella mielellä tämä, jota luulit vaimokseni, sekä hänen veljensä, sinun ja minun lapsinamme. Ne ovat ne, jotka sinä ja monet muut uskoitte minun kauan sitten julmasti surmauttaneen. Ja minä olen sinun miehesi, joka rakastan sinua enemmän kuin mitään muuta, ja luulen voivani kehua, ettei ole ketään, joka voisi olla vaimoonsa niin tyytyväinen kuin minä.

Ja tämän sanottuaan hän syleili ja suuteli Griseldaa ja nousi hänen kanssaan, joka ilosta itki, ja meni sinne, jossa hänen tyttärensä istui, aivan hämmästyneenä siitä, mitä hän nyt oli kuullut. Ja he syleilivät tytärtään hellästi ja samoin hänen veljeään ja päästivät hänet ja monet, jotka siellä olivat, harhaluulosta.

Naiset nousivat ylen iloissaan pöydästä ja menivät Griseldan kanssa kamariin, jossa riisuivat häneltä, nyt hyvillä enteillä, huonot vaatteet ja pukivat hänet yhteen hänen parhaita pukujaan sekä veivät hänet takaisin saliin ylhäisenä rouvana, jolta hän tosin näytti ryysyissäkin. Ja siellä syntyi lasten kanssa ihme riemu, ja kun kaikki olivat ylen iloisia tällaisesta tapahtumasta, niin jatkettiin huvia ja juhlaa monta päivää ja moninkertaisesti. Ja kaikki kiittivät Gualtieria sangen viisaaksi, vaikka pitivätkin hänen kokeilujaan vaimollaan karvaina ja sietämättöminä, ja Griseldaa he pitivät älykkäämpänä kuin ketään muuta.

Panagon kreivi matkusti jonkun päivän kuluttua Bolognaan. Ja Gualtieri otti Giannucolon pois maantyöstä ja toimitti hänet appenaan parempaan asemaan, joten hän voi elää arvokkaasti ja tyytyväisenä, kunnes hän vanhana kuoli. Ja hän itse taas, naitettuaan ylhäiselle miehelle tyttärensä, eli Griseldan kanssa, jota hän kunnioitti aina niinkuin suinkin voi, pitkän aikaa ja tyytyväisenä.

Mitä voi tästä muuta sanoa kuin että köyhiinkin majoihin laskeikse taivaasta joskus jumalallista henkeä, yhtä hyvin kuin kuninkaallisiin perheisiinkin, jotka monesti sopisivat paremmin kaitsemaan sikoja kuin hallitsemaan ihmisiä. Kuka muu kuin Griselda olisi voinut kestää ei ainoastaan kyynelettömin, vaan jopa iloisinkin kasvoin Gualtierin ankaria ja ennenkuulumattomia kokeita? Tuolle miehelle ei olisi ehkä ollut pahimmaksi, jos hän olisi tavannut sellaisen naisen, että kun hän olisi ajanut hänet kotoa paitasillaan pois, hän olisi antanut toisen pöyhiä turkkiaan sillä tavalla, että siitä olisi ilmaantunut kaunis hamonen.